Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päivitämme verkkosivujamme, tilaajien on kirjauduttava uudelleen

Markus Pirttijoen kolumni Alfa TV oli television ruma ankanpoikanen, jonka lento jäi harmillisen lyhyeksi

Televisiokanava Alfa TV:tä pyörittänyt Brilliance Communications jätti perjantaina konkurssihakemuksen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Siihen päättyi yhden yrittäjän noin kymmenvuotiseksi jäänyt taival suomalaisessa televisiokentässä. Rahat loppuivat eikä omistajilta herunut enää lisää. Tyypillinen lopputulos, sanoisi moni liiketoimintaa vähänkin ymmärtävä.

Kustannukset kasvoivat liian suuriksi eikä niitä pystytty kattamaan mainostuloilla, sijoittajista nyt puhumattakaan. Se on vähän sääli, sillä Alfa TV:n tarinaa olisi mielellään seurannut pidempäänkin. Se oli kuin television ruma ankanpoikanen, joka ei ehtinyt kunnolla siivilleen. Kanavasta ei oikein tiedetty, onko se lintu vai kala. Loppuvaiheessa se alkoi ottaa pesäeroa pääomistajansa kristilliseen sisältöön ja laajensi valikoimaansa. Väkeä palkattiin roimasti lisää. Tuotanto oli kotikutoista ja rouheaa, ja taustalla vaikutti konservatiivinen arvomaailma. Konsultti olisi voinut hyvinkin piirtää excel-kaavioonsa tuhkimotarinan, jossa perinteisellä tyylillä hitaasti hiihtävä kanava olisi löytänyt riittävästi katsojia alati paisuvasta varttuneemmasta väestönosasta.

Moni tunnettu liikemies kiinnostui tällaisesta tarinasta. Alfa TV:n omistajiin kuului muun muassa sanomalehtibisneksessä vaurastunut Eero Lehti, Hesburgerin omistaja Heikki Salmela, Maskun Kalustetalon perustaja Toivo Sukari, Tokmannin kehittäjä Kyösti Kakkonen ja kansanedustaja Harry Harkimo. Heidän sijoituksensa olivat kuitenkin vaatimattomia, muutamista tuhansista euroista reiluun sataan tuhanteen euroon. Myös muun muassa Etelä-Suomen Sanomia kustantava Keskisuomalainen-konserni kuului pienellä siivulla vähemmistöomistajiin. Näitä kaikkia yhdisti motiivina rakkaus lajiin. Tai, no olihan Hjalliksella oma ohjelmakin.

Liikemiehet olivat kanavassa mukana rakkaudesta lajiin.

Sijoitetut summat olivat symbolisia. Niillä ei rakenna edes TV-studiota sisustuksista, tekniikasta, lisenssimaksuista ja henkilökunnan palkoista puhumattakaan. Television tekeminen on oikeasti kallista hommaa ja kotimaiset tuotannot erityisesti. Siinä mielessä Alfa TV teki melko uhkarohkeita loikkia ottaessaan tuotantoonsa sellaisia TV-historian reliikkejä kuin Missikisat tai Syksyn Sävel. Vaikka kohdeyleisö jakaa kanavan kanssa konservatiiviset arvot, se ei tarkoita, että katsojat palaisivat sen pariin, mistä he ovat tykänneet joskus vuosikymmeniä sitten.

Alfa TV eli marginaaleissa. Lajivalikoimaan kuului suosittujen jääkiekon, jalkapallon ja formuloiden sijasta purjehdusta ja frisbeegolfia. Myös uutistuotanto oli tehty kevyellä otteella. Nelonen oli todiste siitä, että Suomen kokoiseen markkinaan ei mahdu Ylen ja MTV:n lisäksi kolmatta uutisiin tosissaan panostavaa TV-kanavaa.

Keskusteluohjelmat ovat kustannustehokkaita ja niissä nähtiin yllättäviäkin vetoja, kun kanava pestasi juontajaksi eduskunnan silloisen puhemiehen Matti Vanhasen. Asiallisten keskusteluohjelmien kärki on kuitenkin kapea. Ylen ylivaltaa arki-illoissa on liki mahdoton musertaa.

Alfa TV oli piristävä poikkeus televisiossa. Se oli oikeasti erilainen. Jotain sellaista, jota Nelonen aluksi yritti olla. Tällaisen hyväntahtoisen radikaalin perinnettä soisi jonkun jatkavan. Jonkun sellaisen, jolla olisi edeltäjäänsä enemmän bisnesvainua ja television markkinalogiikan tuntemusta. Silloin tänne voisi kenties olla mahdollista rakentaa kaupallisesti kannattava TV-palvelu arvokonservatiiville yleisölle. Kohderyhmän koosta se ei jäisi kiinni.