Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Juha Honkosen kolumni Kaatikselle kaljaa ja Ahtialaan yliopisto – Lahessa sattui ja visioitiin

Millainen Lahti oli silloin, kun synnyin? En muista.

Onneksi on ihmisiä, jotka muistavat. Yksi heistä, emeritusprofessori Heikki Luostarinen on vastikään kirjoittanut aiheesta kirjankin, Lahti 1976. Opus on kirjoitettu hyvin nasevasti ja elävästi – sitä oli ilo lukea. Lisäksi kävin keskiviikkona proffan kanssa kahvilla.

Yksi kiinnostavimmista tarinoista ajoittuu elokuuhun 1976. Mallasjuoma yritti haudata hollolalaiselle kaatopaikalle peräti 42 000 ruosteeseen mennyttä tölkkiä Finlandia Blue -olutta, joka oli Lahden Sinisen vientiin suunnattu versio. Ensin tölkkien yli yritettiin ajaa telaketjuajoneuvoilla, sitten räjäyttää kantopommeilla ja lopuksi haudata maahan.

Mikään ei auttanut, sillä oluenhimoiset lahtelaiset ja hollolalaiset etsivät rusentumattomat tai pitkin pusikoita lentäneet tölkit ja kaivoivat maasta sinne haudatut juomat. Yksi miesjoukko yritti ajaa paikalle omalla kaivinkoneella, mutta sen poliisi esti.

Saunaan tässä muutenkin mennään.

Lopulta Mallasjuoma ajatti alueen päälle puolen metrin kerroksen käymälälietettä ja sianlantaa. Sekään ei janoisia häirinnyt, vaan kaivaminen jatkui yötä päivää: ”Saunaan tässä muutenkin mennään”, sanottiin hajua ihmetelleelle toimittajalle.

Hurjan nopeasti kasvaneessa Lahdessa oli 1970-luvulla lennokkaita visioita. Esimerkiksi Ahtialaan suunniteltiin kaupungin toista keskustaa. Lahti osti alueelta maata ja kaavaili sinne ”taajamayksikköä”, jossa asuisi vuosisadan vaihteen tienoilla hulppeat 50 000–60 000 ihmistä sekä yliopistoa, johon tulisi 5 000 opiskelijaa.

Niihin aikoihin suunniteltiin myös Hämeen valtatien, Karjalankadun ja Vesijärvenkadun leventämistä kuusikaistaisiksi. Vaatimattomissa visioissa oli pikateitä, ratapihoja, sataman laajennus ja Lahden tulevan pääliikennemuodon, lentämisen, käyttöön rakennettavat neljä lentokenttää.

Luostarisen kirjassa on kritiikkiä myös Etelä-Suomen Sanomia kohtaan. Lehden omistaja Ossi Kivekäs oli saanut kansallista huomiota kirjoitettuaan Lakimies-lehteen, että sanavapaus tarkoittaa julkaisijan vapautta, ei toimittajien. Toimittajia Kivekäs sanoi palkanneensa yksinomaan siksi, ettei jaksanut kirjoittaa itse lehtiään täyteen.

Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Kuikka aloitti journalistin uransa ESS:ssä, josta hän kirjoitti: ”Sitoutumaton Etelä-Suomen Sanomat ajaa kokoomuksen ohi oikealta niin kaukana piennarta pitkin, että se huolettaa kokoomusta niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.”

Lahti sai vuosikymmenen aikana mainetta Suomen Chicagona. Dekkaristi Aimo Salonen totesi Ylen haastattelussa, että Lahti on uskottava murhakaupunki, kun sen nimikin tarkoittaa teurastusta.

Lahdesta tuli ihmisten mieliin Suomen huumepääkaupunki jo kultaisella 1970-luvulla.

Kriittisyydestään huolimatta opuksessa on kaupungin kannalta positiivinen lopetus: "Kesti 45 vuotta ymmärtää, että Lahden tavanomaisuudessa on juuri sen erikoislaatuisuus. Lahti on nipin napin juuri Lahti, mutta ei yhtään sen enempää kuin Lahti. Ja Lahti on ehdottomasti kuin Lahti."

Julkaisun innoittajana oli kesällä järjestetty vanhan lukioluokan kokoontuminen. Luostarinen halusi muistella, millaisessa kaupungissa he valmistuivat ylioppilaiksi. Kirjanen on luettavissa ilmaiseksi sivustolla lahtiseura.fi.