Kirkkoon kuuluvat kansalaiset vaivautuivat entistä laiskemmin uurnille tämänkertaisissa seurakuntavaaleissa. Alustava äänestysprosentti jäi koko maassa vaatimattomaan 12,7 prosenttiin. Siinä oli laskua viime vaaleihin lähes kaksi prosenttiyksikköä.
Suunta oli alaspäin myös Päijät-Hämeessä. Lahden seurakuntayhtymässä äänensä antoi vain 8,9 prosenttia äänioikeutetuista, kun viimeksi niin teki 9,3 prosenttia. Pudotus on tosin maltillinen sikäli, että paljon kovempi kato kävi useissa Lahtea pienemmissä kunnissa. Asikkalassa ja Iitissä äänestysprosentista leikkautui peräti kolmannes.
Nuorista ei ollut pulaa vain äänestyspaikoilla.
Parhaiten onnistui aktivoimaan väkensä Sysmän ja Hartolan yhteinen Tainionvirran seurakunta. Se jäi ainoaksi seurakunnaksi, jossa ääntään käytti useampi kuin joka viides äänioikeutetuista, 22,5 prosenttia. Sekin oli silti hieman vähemmän kuin viime vaaleissa.
Seurakuntavaalit erottuvat puoluepoliittisista vaaleista edukseen siinä, että niissä pääsee äänestämään jo 16-vuotiaana. Nuorimpien äänestäjien panos osoittautui tosin vaatimattomaksi, sillä alustavien tietojen mukaan 16–17-vuotiaiden äänestysprosentti jäi seitsemän paikkeille.
Äänioikeuden myöntäminen alaikäisille näyttää vain laskevan entisestään vaalien yleistä äänestysprosenttia. Toisaalta ikärajan alentaminen kasvattaa äänensä käyttäneiden kokonaismäärää, mikä voi ajan mittaan vaikuttaa myönteisesti myös yleiseen äänestysaktiivisuuteen. Tarjoaahan se jo varsin varhaisessa ikävaiheessa konkreettisen keinon vaikuttaa seurakunnan päätöksentekoon. Jos ääntään oppii käyttämään jo nuorena, se saattaa pysyä hyvänä tapana myös iän karttuessa.
Nuorista ei ollut pulaa vain äänestyspaikoilla, sillä nuorten osuus jäi valitettavan vähäiseksi myös valituksi tulleiden keskuudessa. Tätä tosin osattiin odottaakin, koska veteraanit jyräsivät nuoret jo ehdokasasettelussa. Lopputulos näkyy valittujen korkeassa keski-iässä, 57 vuotta. Aika näyttää, jalostuuko runsas elämänkokemus viisaudeksi päätöksenteossa.
Seurakuntavaalien matala äänestysprosentti ei ole uusi ilmiö, sillä lukema on pysytellyt 20:n alapuolella jo 1970-luvulta lähtien. Suomi ei tässä paljon poikkea luterilaisista naapureistaan, sillä suurin piirtein yhtä vaatimattomalla tasolla on liikuttu myös muissa Pohjoismaissa. Luterilaisuuden tunnusmerkkeihin näyttää lukeutuvan vähän kaikkialla, että jäsenistö osallistuu käytännön toimintaan harvakseltaan. Muulloin ollaan vain hengessä mukana.