Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päivitämme verkkosivujamme, tilaajien on kirjauduttava uudelleen

Lukijalta | Känsäkourista kännykkäkouriin

Paljon on maailma muuttunut ja hyvin lyhyessä ajassa. Muutos ei suinkaan ole tuonut pelkkää hyvää. Vinoutuneet arvot ja velaksi rakennettu aineellinen hyvinvointi näyttää jo nyt huolestuttavia merkkejä väärään suuntaan menemisestä.

Emme enää hallitse kaikkea, mitä ympärillämme tapahtuu. Holhousyhteiskunta, josta on luotu mielikuva hyvinvointiyhteiskunnasta, on monelta osin virtuaalitodellisuutta. Sen julkisen esiripun takana, jota meille tyrkytetään, on aivan toinen maailma suurine varjoineen. Sosiaaliset ongelmat, työttömyys, nuorten huumekuolemat, väkivalta ja yhä kasvavat mielenterveysongelmat lapsista aikuisiin. Yhteiskunnan perusta on heikolla pohjalla, eivätkä julkiset järjestelmät pysty sitä korjaamaan.

Koti on aina se, mistä lasten kasvatus alkaa ja kodin arvot ohjaavat lasta halki elämän. Kasvatusvastuuta ei voida siirtää yhteiskunnan kontolle, ei päiväkoteihin eikä kouluihin. Ne ovat omalta osaltaan vain vahvistamassa sitä, mitä kotona on opittu.

Missään ei kuule hälytyskellojen soivan.

Korkean ja kunnianhimoisen elintason rakentaminen on pois lapsilta, ja sillä voi olla vakavia seurauksia lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. Harvassa ovat perheet, joissa äiti hoitaa lapsia ja kotia lasten varhaisiän ajan. Päiväkoti, esikoulu, koulu on tie, jonka nykylapsi kulkee.

Kysyn vain, onko se sitä millä luodaan lapsen mieleen turvallisuutta ja tasapainoa vai muokataanko ihminen pienestä pitäen järjestelmän ja työelämän tarpeisiin? Mielestäni se on länsimainen mammonan palvojan sosialismin järjestelmä.

Elämässä selviämisen kilpailu on äärimmäisen kova, ja sen myötä yhä useampi putoaa kelkasta jo varhaisessa vaiheessa. Vaikka perheet olivat aikoinaan köyhiä, ne olivat yhtenäisiä, ja köyhyys kasvatti vastuuseen. Ne känsäkouraiset isät olivat kuitenkin turvallisia. Iloittiin vähästä, opittiin työntekoa jo lapsena ja vastuuta myös omasta itsestä.

Kännykät ja digitaalisuus ovat aikakautemme syöpä, koukuttavaa huumetta haittoineen. Se salakavalasti muuttaa ihmisten ja varsinkin lasten maailmaa todellisuuden ulkopuolelle. Missään ei kuule hälytyskellojen soivan.

Kirjoittaja on Lahden kaupungin varavaltuutettu (sd.).