Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Terhi Säynäjärven kolumni Tuntuuko siltä, että joka kerta ruokakaupassa käydessä kylteissä on uudet hinnat?

Maanantaina uutisoitiin uudet, lokakuun inflaatiolukemat: 8,3 prosenttia. Kuluttajahinnat nousivat tämän verran keskimäärin, mutta jokainen ruokakaupassa kävijä tietää, että tuollainen nousulukema olisi ruokakaupassa toiveajattelua. Melkein kuin nostalginen tuulahdus halpuutusajoilta.

Tilastot kertovatkin, että ruoan hinta oli lokakuussa 15,7 prosenttia korkeampi kuin vuosi sitten. Peruselintarvikkeissa hinnannousu oli vieläkin suurempaa. Tilastokeskuksen mukaan yli 20 prosenttia ovat kallistuneet jauhot ja muut viljat, pizzat ja suolaiset piirakat, liha, leikkeleet ja kala, maitotuotteet, kananmunat, voi sekä kahvi.

Ei ihme, että olen useasti tuijottanut epäuskoisena kaupan hintakylttejä. Ensinnäkin tuntuu siltä, että lähes joka kerta kun kaupassa käy, ainakin meidän taloutemme perustuotteiden hintalapuissa on uusi lukema. Olen jopa vitsaillut, että uusien hintalappujen tulostaminen ja asentaminen tulee kohta kalliimmaksi kaupalle kuin uusista hinnoista saatava hyöty. No, näin tuskin käy, koska hinnankorotukset ovat aikamoisia.

Kahvin hinta on noussut tammikuusta 2020 yli 60 prosenttia. Ei ihme, että kahvitarjouksista näyttää taas tulleen viikonlopun sisäänheittotuotteita.

Joissakin herkuissa, esimerkiksi paistopisteen tuotteissa olen tämän vuoden aikana huomannut jopa 50 prosentin hinnannousuja.

Nyt valitaan halvin vaihtoehto, yleensä kaupan oma merkki.

Kuluttaja pärjää onneksi vähemmillä herkuillakin. Se mitä ostoskärryyn poimitaan, onkin jo muuttunut. Nyt valitaan halvimpia vaihtoehtoja, entistä enemmän kaupan omia merkkejä. Näille, usein ulkomaisille tuotteille, häviävät kotimaiset ja kalliimmat vastaavat tuotteet. Sääli, mutta monen kuluttajan on pakko yrittää saada rahat riittämään kallistuneen ruoan lisäksi esimerkiksi huimasti kallistuneisiin energiaan ja polttoaineisiin sekä korkokuluihin, jotka ovat nousseet aivan uusiin lukemiin.

Hintojen nousu näyttää siirtyvän alalta toiselle. Elintarvikevalmistajat nostavat hintoja, kun energia- ja muut kulut kasvavat. Näköpiirissä ei ole, että esimerkiksi ruoan hintojen nousu pysähtyisi tähän.

Kuluttajahintojen noususta huolimatta monien isojen, pörssilistattujen elintarvikevalmistajien tulokset heikkenivät tammi-syyskuun aikana.

Kaupan alalla ei ole nyt yhtä kurjat näkymät. Keskon päivittäistavarakaupan tammi-syyskuun myynti kasvoi neljä prosenttia ja liikevoitto yli kahdeksan prosenttia. Kannattavuus siis nousi inflaatiosta huolimatta.

Kilpailija S-ryhmän tulos taas heikkeni päivittäistavarakaupassa alkuvuonna.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tietysti paljolti näiden hintamullistusten taustalla.

Jotkut ekonomistit totesivat jo alkukesällä, että hintojen nousu on se, minkä me joudumme tästä sodasta maksamaan. Kuulostaa tietysti hyvältä, jos pitää vain maksaa, eikä sentään taistella vapaudesta ja omasta maasta. Toisaalta voi myös kysyä, onko kuluttajalla vaihtoehtoja. Ruoan ja energian ostolakkoon on vaikea ryhtyä.

Sodissa on aina myös niitä, jotka hyötyvät tilanteesta taloudellisesti. Toki hyötyjien ja maksajien kuvio saattaa selvitä lopullisesti vasta, kun sota on ohi.

Käyköhän nyt niin, että voittajia ovat esimerkiksi kaupan alan yritykset ja tänä vuonna oikein hyviä tuloksia tehneet energiayhtiöt?