Kalle Veirron kolumni Kun kukaan ei tullut kuuntelemaan

Tiesin heti, että peli on menetetty, kun laskeuduin viime torstaina Pasilan asemalta katutasoon. Kohti messukeskusta kulki kanssani rypäs sivistyneitä aikuisia olkalaukut luisuilla hartioilla. Vastaan vyöryi kadun leveydeltä minun yleisöäni, karkkia mussuttavia koululaisia.