Haaste. Siinä sana, joka on onnistunut kapuamaan melko lyhyessä ajassa kielenkäytön huipulle.
Pikaisen nettihaun satunnaisten tulosten perusteella haastavaa on muun muassa "palata siihen ammattimaiseen tekemiseen ja sille tasolle, jolla olin”, "kuormanpurku kaupan edustalla" tai toimiminen Antero-nimisen koiran "kauneudenhoitajana".
Ruokakauppiaan isoimmaksi haasteeksi kerrotaan tyytymätön asiakas. Yksi taas katsoo suurimmaksi haasteekseen sen, miten hoitaa uniapneaa matkan päällä.
Englanninkielisellä "biggest challenge" -haulla löydän yli miljardi tulosta. Kärkeen kiilaa "menestyksekkäiden ajanhallintataitojen omaksuminen" – valtavan kokoinen haaste.
Myös arkea isompiin asioihin näyttäisi liittyvän haastavuutta. Kunta-alan työriitojen sovittelu on "haastavaa". Eräästä raportista selviää, että "koronaepidemia on haastanut palvelujärjestelmää".
Vaikeimman esteen yli pääsee vain myöntämällä ongelman.
Haaste-sanan asema on jo niin vahva, että monet eivät enää hyväksy sen läheisiä vastineita. Ongelma-sanan mainitseminen aiheuttaa moraalisen älähdyksen, ja melkein voi nähdä punaisten valojen ja sireenien pärähtävän päälle. Korjataan haasteeksi.
Alkoholismi: haaste. Asunnottomuus: haaste. Avioero: haaste. Energian toimitusvarmuus: haaste. Eriarvoisuus: haaste. Hintojen nousu: haaste. Köyhyys: haaste. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat (muut kuin eurooppalaiset): haaste. Peliongelmat: haaste. Ilmastonmuutos. Haaste.
Mutta onko esimerkiksi ilmastonmuutos todella "aikamme suurin haaste", vai voisiko se sittenkin olla tämän ja tulevien aikojen isoin ongelma?
Mitä väliä sitten on, puhutaanko ongelmista vai haasteista? Paljonkin.
Haasteessa on kyse vaativasta, mutta myös kiehtovasta tai innostavasta eli positiivisesta tehtävästä, uskoakseni nykyään melkein kielestä riippumatta. Moni ei myönnä tätä, mutta luulenpa, että lähestulkoon jokaisen kielikorva sanoo sen.
Välihuomio. Jopa tässä positiivisessa merkityksessä haaste-sana on suomen kielessä varsin tuore tuontituote. Aiemmin se on tarkoittanut vain enemmän tai vähemmän velvoittavaa kutsua ottaa osaa johonkin tai saapua oikeuden eteen.
Haasteen kyllästämän kielenkäytön ongelma on se, että ajattelumme irtautuu todellisuudesta. Huomattavan monet niistä äärimmäisen isoista asioista, joita yritämme parasta aikaa ratkoa, eivät nimittäin ole lainkaan kiehtovia tai innostavia.
Positiivisella otteella voi päästä elämässä pitkälle, mutta jossain kohtaa tulee eteen vaikein este. Sen yli pääsee vain myöntämällä ongelman ja mukautumalla todellisuuteen.
Käsitykseni mukaan nykyisessä ajatteluympäristössä asioita ei sovi enää pitää hankaluuksina, vaikeuksina, harmeina tai ratkaisemattomina, ja se on ongelma. Jopa kaikista ikävimmät ja vaikeimmin järjestykseen laitettavat asiat ovat nyt haasteita.
Myönnetään, että olen niitä, jotka ovat alttiita negatiivisille ajatuksille ja yleiselle pessimismille. Niistä eroon pääseminen olkoon oman elämäni isoin haaste, positiivinen ongelma.
Yöpöydälläni on lukemattomien kasan päällimmäisenä E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta (2022). Se on verbaalisesti mutkikas, poukkoilevuudessaan kiehtova ja ennen kaikkea pinttyneitä ajatusmalleja haastava teos.