Yhteiskunta on tänä päivänä hyvin erilainen kuin kaksituhatta vuotta sitten. Suunta on erityisesti länsimaissa kulkenut Kristuksen osoittamaan suuntaan. Hän aikanaan rikkoi oman aikansa sääntöjä asettumalla eri tavoin syrjittyjen puolelle. Hänen seuraansa sopivat niin publikaanit kuin samarialaiset tai eri tautien uhrit.
Tuohon aikaan orjuus oli hyväksyttyä, elettiin vahvasti patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Vaimo oli käytännössä miehen omaisuutta. Vuosisatojen myötä armon ja rakkauden sanoma on muuttanut yhteiskuntaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Se on parhaimmillaan kirkon tehtävä edelleen. Kristillisyys on parhaimmillaan elämän suola – kuten vuorisaarnassa Jeesus toteaa – eli antaa makua arkiseen elämäämme.
Matias Granlundin (ESS 1.11.) huoli kirkon suunnasta on aiheeton. Kirkon tulee etsiä edelleen tietä kohti ihmisten tasa-arvoisuutta kaikesta erilaisuudesta huolimatta.
Seksuaalivähemmistöjen, heidän keskinäisen rakkautensa hyväksyminen ja siunaaminen on evankeliumista avautuvan hengen mukaista. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” (2 Kor. 3:6)
Kirjoittaja on rovasti ja Tulkaa kaikki -liikkeen seurakuntavaaliehdokas Keski-Lahdessa.