Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päivitämme verkkosivujamme, tilaajien on kirjauduttava uudelleen

Vili Uuskallion kolumni Lahden on mietittävä, haluaako se olla mielensäpahoittajakaupunki

Lahti tarvitsee uuden suunnitelman keskustan kehittämisestä. Samalla on tarpeen kartoittaa kaupungin henkinen tila ja tarpeen vaatiessa on laadittava henkisen kasvun suunnitelma.

On mietittävä, haluaako Lahti olla mielensäpahoittajakaupunki, jolle tavallinen riittää. Tämä valinta olisi varmasti turvallinen ja hyvä, ei siinä mitään. Hyvillä kouluilla, hoidetuilla kaduilla ja riittävällä määrällä yritystontteja kyllä jotenkin pärjätään. Kylkeen vielä ripaus kulttuuria, liikuntaa ja urheilua, niin valtaosa nykyisistä asukkaista on tyytyväisiä.

Mutta jos kaupungin tulevaisuus rakennetaan pelkästään hyvän arjen varaan, seuraukset pitää tiedostaa ja hyväksyä. Arki-Lahti todennäköisesti muuttuu 2030-luvulla väestötappiokaupungiksi. Sijoittajien silmissä tällainen kaupunki ei ole kiinnostava. Uusia veronmaksajia ja työpaikkojakin olisi vaikea saada.

Väestöennusteiden mukaan kasvu keskittyy tulevina vuosikymmeninä pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun seuduille. Tampere on kuin sotien jälkeinen Lahti, jossa ei paljon päätä palellut. Tampereella on investoitu rohkeasti rantatunneliin, ratikkaan ja Kannen alueeseen. Suuruudenhulluus ja yltiöoptimismi ovat muuttuneet positiivisen kehityksen kierteeksi.

Meillä on vallalla vähättely ja pessimismi.

Lahti puolestaan toipuu yhä 1990-luvun laman aiheuttamista kolhuista. Toisin kuin aikoina, jolloin ei ollut Lahden voittanutta, meillä on vallalla vähättely ja pessimismi. Tuntuu, että jollakin kierolla tavalla saadaan nautintoa siitä, jos asiat eivät etene ja onnistu.

Kaupunkilaisten ärsyyntymiskynnys on matala, eivätkä viranhaltijat ole osanneet ottaa sitä huomioon. On kaivettu verta nenästä tuomalla Suomen ensimmäinen polkupyöräliikenneympyrä päätettäväksi ja toteutukseen vähin äänin. On nimetty suurelta osin EU-rahalla toteutettu pyörätie älypyörätieksi, jonka älyn perään kysellään vielä vuosia myöhemmin.

Lahdessa näperrellään Aleksin kävelysillan kaltaisten pienehköjen asioiden parissa ja riidellään niistä. Ympäristöpääkaupungin aseman tavoittelussa ja yliopistotoiminnan kehittämisessä Lahti on ollut määrätietoinen, mutta kaupunkiympäristön uudistamisessa ei kyetä katsomaan riittävän pitkälle tulevaisuuteen.

Sibeliustalo oli valmistuessaan vuonna 2000 ja on edelleen vau-juttu. Malskin entisiin tiloihin tänä vuonna avattu Malva-museo kuuluu samaan kategoriaan, vaikkei ihan Sibbetalon tasolle ylläkään.

Yritin miettiä, mitä muita fyysisiä vetovoimatekijöitä Lahden keskusta-alueelle on tällä vuosituhannella rakennettu. On tehty tavallisen hyvä toriparkki, mutta sen päälle ihan samanlainen tori kuin ennenkin. On tehty matkakeskus, jossa on sateelta huonosti suojaava bussikatos. Viereen on pystytetty toimistotalo, jonka päävuokralainen on Lahden kaupunki. On muutettu Aleksin liikenne yksisuuntaiseksi ja annettu lisää tilaa kävelijöille. On rakennettu asuinkerrostaloja esimerkiksi Malskin kortteliin. Ja siinä se sitten onkin.

Uutta keskustasuunnitelmaa valmisteltaessa on pohdittava, millainen Lahti voisi olla vuonna 2030 tai 2040.

Onko meillä vielä silloinkin oltava 1980-luvun jouluvalot? Voitaisiinko Aleksanterinkatu kattaa vaikka parin korttelin matkalta? Saataisiinko duoraitiotie toteutettua kuntien ja valtion yhteisrahoituksella? Miten keskustan, Vesijärven rannan ja Urheilukeskuksen muodostama ainutlaatuinen kokonaisuus toimisi vieläkin paremmin? Millainen on Lahti, johon korkeakouluopiskelijat tulevat jatkossa jäädäkseen?