Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päivitämme verkkosivujamme, tilaajien on kirjauduttava uudelleen

Lukijalta | Syventynyt tieto ihmisestä ja seksuaalisuudesta on otettava huomioon Raamatun tulkinnassa

Mielipidekirjoituksessaan (ESS 21.10.) Raimo Luukkanen on aivan oikeassa. Raamattu ei tunne homoavioliittoja. Tämän lisäksi Raamattu ei tunne monia muitakaan asioita – ei edes Uutta testamenttia sellaisena kuin me sen tunnemme.

Ajatus monista kristillisistä kirkoista on sille täysin vieras. Ekologinen kriisi, ydinaseet, lääketieteen tai biologian eettiset ongelmat sekä evoluutio ovat Raamatulle tuiki tuntemattomia.

Kirkko ja kristityt ovat pyrkineet vuosisatojen kuluessa yhä uudelleen tulkitsemaan Raamattua uusin sanoin ja usein myös korjaamaan vanhentuneita tulkintoja. Maailmamme muuttuu nopeutuvalla tahdilla ja ihmisten elämä, tieto ja asenteet sen myötä.

Raamatun sanoma on tulkittava kullekin ajalle sen kielen ja arvomaailman puitteissa, jotta se olisi ymmärrettävä. Näin kirkko on myös tehnyt, ja juuri näin tehdessään se kokee olevansa uskollinen omalle ydintehtävälleen – evankeliumin julistamiselle.

Mikä tästä ei toteudu samaa sukupuolta olevien vihkimisessä?

Sen seurauksena kirkon opetus avioerosta kuten myös naisen tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta miehen kanssa on uudistunut ja loitonnut eräistä Raamatun omaa syntyaikaa, sen arvoja ja tietoja heijastavista jakeista.

Apostoli Paavali tuomitsee homot toistuvasti irstailijoina. Jokainen, joka lukee Paavalin kirjeet läpi, joutuu havaitsemaan, ettei Paavali kirjeissään koskaan puhu sanaakaan kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen rakkaudesta. Ajatus on Raamatulle ja sen kirjoittajille täysin uusi ja tuntematon.

Meille seksuaalisuuden moneus ja kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen keskinäinen rakkaus ei ole tuntematonta eikä vierasta. Tietomme ihmisestä ja seksuaalisuudesta on syventynyt. Raamatun tulkinnassa se on otettava huomioon.

Kirkko on aina omassa opetuksessaan korostanut kahden toistaan rakastavan ihmisen rakkautta heidän elämänsä suurena lahjana ja rohkaissut heitä astumaan kohti yhdessä jaettua elämää ja keskinäistä vastuuta. Kirkon uskon kannalta avioliittoon vihkimisen ydin on esirukouksessa ja siunauksessa.

Niiden rinnalla vihkimisessä keskeisiä asioita ovat vihittävien julkinen sitoutuminen toisiinsa ja heidän tahdon sanansa yhteiselle rakkaudelle myötä ja vastoinkäymisissä. On pakko kysyä, mikä tästä ei toteudu samaa sukupuolta olevien vihkimisessä?

Kahden ihmisen rakkaus on heidän elämänsä kaunein ja merkityksellisin löytö. Tämä koskee aivan samoin niin homoja kuin heteroja.

Oman uskonsa valossa kirkko on mitä syvimmin kutsuttu iloitsemaan jokaisen parin rakkaudesta, siunaamaan heitä ja rukoilemaan heidän yhteisen elämänsä ja tulevaisuutensa puolesta.

Kirjoittajista Henttonen on pastori ja kaikki kolme ovat Tulkaa kaikki -listan kirkkovaaliehdokkaita.