Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Kikka-ilmiö ei aukea sovinistille – Viilonen teki tilaa naisen aktiiviselle seksuaalisuudelle

Markku Koski esittää edesmennyttä Kirsi Viilosta eli Kikkaa käsittelevässä kolumnissaan Putkimiehen madonna syöksyy uuteen maineeseen (ESS 23.10.2022), että ”Kikassa kaikki tosiaan näytti olevan hartioiden alapuolella”. Päätelmäänsä hän vahvistaa Tapani Ripatin, toisen naiskulttuurin spesialistin, lausunnolla. Mielestäni Kosken asiantuntemus ei riitä Kikka-ilmiön analyysiin seuraavista syistä:

Ensinnäkin Koski pilkkaa Kikan työväenluokkaista taustaa nimeämällä hänet ”putkimiehen madonnaksi”. En muista, että mieslaulajia olisi dissattu luokkansa perusteella, edes Kosken kirjoituksissa. Frederikin nimittely siivoojan Jim Morrisoniksi olisi saattanut osua keskiluokkaisen tutkijan omaan nilkkaan. Naisartistit sen sijaan ovat vapaata riistaa.

Toiseksi laulajan arvostuksen esteenä tekstissä pidetään sitä, että ”kappaleet olisivat voineet olla peräisin Junnu Vainion Pahojen poikien lauluista”.

Koski nollaa Kikasta kertovan elokuvan laulajan fyysiseen olemukseen kohdistuvalla seksistisellä ivalla.

Kulttuuritutkijat tavallisesti tietävät, että kulttuurituotteet ovat ryhmätyötä. Yhden kappaleen taustalla ovat yleensä askaroineet lukemattomat ammattilaiset.

Silti esimerkiksi Irwiniä ei leimata Vexi Salmen tuotteeksi, mutta Kikan kohdalla Juha Vainion käyttäminen sanoittajana on Kosken mielestä raskauttavaa.

Kolmanneksi Koski nollaa Kikasta kertovan elokuvan laulajan fyysiseen olemukseen kohdistuvalla seksistisellä ivalla, jossa samalla tulee viitanneeksi lukemiinsa lehtiin. Kosken mielestä ”hän (Kikka) ei ollut vartaloltaan sorja ja tyttömäinen, vaan toi pikemminkin mieleen 50-luvun Jallu-lehden rotevahkot mannekiinit”.

Kosken heitto on akateemisen miehen kirjoittamana erityisen ikävä, koska nuorten naisten yleistynyt anoreksia liittyy juuri naiskehojen julmaan julkiseen kritiikkiin.

Neljänneksi Koski kieltää arvon Kikasta kertovalta kuunnelmasarjalta, koska Kikasta ”tehtiin lähestulkoon taisteleva feministi”. Kirsi Viilonen ei ollut feminismin teoreetikko, mutta tilan tekeminen naisen aktiiviselle seksuaalisuudelle on ollut radikaalin feministiliikkeen tärkeimpiä taistelualueita vuosikymmenien ajan.

Tätä tilaa Viilonen teki Kikkana, joko tietoisesti tai tietämättään, kieltäytymällä uusintamasta patriarkaatin pakottavaa passiivista naisroolia. Tästä syystä minä ja Kosken ironisoimat pikkutytötkin ihailimme Kikkaa: nainen, joka haastaa alistavat rakenteet, kiinnostaa kaikkia naisia!

Kirjoittaja on lahtelainen yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija ja tietokirjailija.