Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Kirjaelämää Lahdessa Suurmies poistuu pullon ja pallon näyttämöltä

Johtaja Ilkka Laasonen jättää kaupunginteatterin keväällä. Viime viikonloppuna vietettiin vielä suuremman kulttuurilaitoksen nokkamiehen läksiäisiä, kun Jake Ropponen pelattiin pois Lahden Kortteliliigan toiminnanjohtajan tehtävästä.

Juhlatilaisuus järjestettiin Ilmarisentien Energiahallilla, ja se oli korttelin näköinen: hiki pisaroi, olut kuohusi ja suut soivat. Kaihoisaa oli katsella, kun vanhat pelikaverit Matti ja Tipi kipittivät ympäri kaukaloa kepein askelin ja voitokkaina.

Itse jätin kipittelyn jo 20 vuotta sitten, toki mestarina, mutta sen jälkeen en ole saanut tennissukkaa omin avuin jalkaan.

Kulttuurilaitoksena Kortteliliiga on Lahden paras ja omalaatuisin. Se on jätkien uniikki luomus, se ei perustu ulkomaisiin esikuviin, eikä sitä johdeta ylhäältä Helsingistä, sen enempää kuin kaupungintalolta.

Se on osa elävää urheilu- ja kaupunkikulttuuria. Se syntyi 1969 räyhäkkäässä ja itseluottamusta puhkuvassa kaupungissa, jossa nuorilla oli enenevässä määrin vapaa-aikaa (mm. 5-päiväinen työviikko). Sitten ei tarvittu kuin kenttä, pallo, pullo ja kaksi maalia.

Alkuperäisistä joukkueista mukana on enää Kulma. Sliippareiden Urpon Pallo olisi muinaisista kiva nähdä, samoin Rewa, jonka nimi kumpusi sanoista revolution ja vallankumous. Toisin kuin luulisi, sen pelaajat olivat enemmän sinisiä ja valkoisia kuin punaisia.

Oma panokseni Kortteliliigassa on sama kuin muillakin jätkillä: kuhan olen pelaillut, joskus voittanut, useammin hävinnyt. Pystejä on, mutta niin on kaikilla liigaan ryhtyneillä. Johtaja Jake on pitänyt huolta, että niitä sataa ajan saatossa jokaiselle kynnelle kykenevälle.

Yhdessä asiassa olen erityinen: ehdin ensimmäisenä kirjoittamaan Kortteliliigan kaunokirjallisuuteen. Esikoisromaanissani päähenkilö kuuluu salibandyretkueeseen nimeltä Agricola, Cygnaeus, Pothan & Rummukainen, joka mittaa Metsäpelto Unitedin painoarvon Energiahallia muistuttavassa pelipaikassa.

Lastu-kirjastojen aihelistassa Kortteliliigaa ei kirjan kohdalla kuitenkaan mainita, sitä ei myöskään noteerata tuoreen Henkka & Kivimutka ja Kurko Kökköläisen asiasanoissa. ACPR ja Kortteli sotkeentuvat nuortenromaaniin mutkan kautta.

Kirjan päälaji on stigalätkä, jossa Stig A Mannerhemmo alias Jiikoo Kivimutka leipoo lättyyn melkein kaikkia. Hän on 10-vuotiaana henkisesti valmis liigajätkä.

Se liiga, johon Kivimutka tulevaisuudessa liittyy, on toinen liiga kuin se, joka potkaistiin käyntiin 1969. Nykylajeista säbää ja mölkkyä ei ollut edes olemassa tuolloin. Salibandy tuli Suomeen Ruotsista 1980-luvulla, mutta mölkky voidaan omia lahtelaiseksi innovaatioksi.

Mölkkyjaostoa johtaa mainio ”Amalia” Koskinen, kalikan kovempi puuhanainen. Naisia on mukana myös jalkapallokentillä ja säbässä, muiden muassa. Mutta kyllä Kortteliliiga on edelleen jätkävetoinen kulttuurilaitos. Suurmies Jaken jälkeenkin.

Roisi liigahuumori on yksi korttelilajeista. Sain maistaa sitä läksiäisissä, kun eka vastaantulija muisteli hitaaksi leuhkaksi mulkuksi ja väistyvä toiminnanjohtaja pakkiparikseen.

Mulkku saattoi osua kohdilleen, pakkipari ei: en laskeutunut säbässä koskaan puolta kenttää lähemmäs omaa maalia. Nuoret, sillä konstilla ne pörssikuninkaat kruunataan.