Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Rangaistusten ankaroittaminen ei vähentäisi haittoja, kertovat tutkimukset

Perussuomalaisten kansanedustaja Rami Lehto kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa 16.10. mielipidekirjoituksessaan, että ”Yhdysvalloissa lähes kaikissa osavaltioissa vankila-aika on vangille maksullista. Suomen pitäisikin ottaa mallia Yhdysvalloista ja siirtyä ainakin osittain maksulliseen vankeusaikaan.” Lisäksi Lehto esittää muita rangaistusjärjestelmän ”ankaroittamisehdotuksia”.

Olen Lehdon kanssa samaa mieltä siitä, että niin kutsuttu paljousalennus voitaisiin poistaa vakavimmissa rikoksissa ja että vankilaolot voisivat olla toisenlaiset. Rangaistusasteikkomme mahdollistaa kuitenkin jo nyt useissa tapauksia ankarammat rangaistukset kuin mitä yleisesti tuomitaan.

Perusajatuksesta olen eri mieltä Lehdon kanssa, ja mielipiteeni perustuu pääasiassa kriminologian tutkimustuloksiin.

Rikokset kasaantuvat Suomessa rikosaktiiviseen väestönosaan. Tiedetään, että rikosaktiivisilla henkilöillä ei ole juurikaan koulutusta, he ovat työttömiä ja tulot ovat hyvin pienet. Mitä aktiivisempi ja vakavampi henkilön rikosura on, sitä alhaisempi hänen sosiaalinen asemansa yleensä on. Usein nämä henkilöt ovat sosiaalisen kontrollin ulkopuolella. Heillä ei usein muun muassa ole vakituista parisuhdetta, eivätkä he ole työelämässä. Rikoksentekijöillä on usein myös ”ystävinä” rikoksentekijöitä.

Heikot kognitiiviset kyvyt ja mielenterveysongelmat on tutkimuksissa yhdistetty rikosalttiuteen. Yleisesti on myös todettu, että rikosaktiiviset henkilöt eivät välttämättä ”erikoistu” mihinkään tiettyihin rikoksiin.

Henkirikosten tekijöillä on havaittu myös ylisukupolvista korrelaatiota. Esimerkiksi Suomessa henkirikollisuuttamme hallitsee syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden miesten keskinäinen väkivalta. Tällöin rangaistusten tai vankilamaksujen pelotevaikutus on pieni.

Suomessa monet tutkimukset osoittavat, että vankeuden jälkeen työllistyvät henkilöt uusivat rikoksensa harvemmin kuin työttömäksi päätyvät. Rangaistukset heikentävät miltei aina tuomitun siteitä sosiaalisiin suhteisiin. Jos Suomessa vankiaika olisi maksullinen kuten Yhdysvalloissa, vangit jäisivät ”velkaa” valtiolle, koska yleensä heillä ei ole rahavaroja, saatikka omaisuutta. Tosiasiassa he itse eivät siis tätä maksua maksaisi.

Vankimaksujen ulosottokelpoisuuden vuoksi mahdollinen työ tapahtuisi useammin harmaan talouden piirissä. Lisäksi vankimaksujen perintäkelpoisuus lisäisi valtion hallintoa ja julkista taloutta.

Tutkimuksissa on todettu, että hyvinvointiyhteiskunta järjestelmänä vähentää rikollisuutta. Vähenemisen syyt ovat muun muassa rikoksentorjunnan lisääntyminen, itsekontrolliteoria, taloudellis-kulttuurinen murros ja sosiaaliturvajärjestelmä.

Koska järjestelmä itsessään ehkäisee rikollisuutta ja vähentää vankien määrää, se tuo taloudellista säästöä. Järkevässä kriminaalipolitiikassa pyritäänkin vähentämään rikoksen aiheuttamia rikoshaittoja ja kontrollista aiheutuvia kontrollihaittoja, joita ovat muun muassa vankilat ja niiden ylläpidon kustannukset.

Haitat eivät vähene, jos rangaistuksia kautta linjan huomattavasti ankaroitetaan. Ankarien rangaistusten vaikutus näyttäytyy esimerkiksi Lehdon käyttämässä esimerkkimaassa Yhdysvalloissa, joka on kohonnut maailman johtavaksi vankivaltioksi – maassa on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti eniten vankeja maailmassa ja vangit tuovat vankilan rakenteet kaduille vapauduttuaan. Tällöin kansalaisten turvallisuus ei parane, vaan heikkenee.

Vankeusrangaistuksen ohella tai sijaan enemmän hyödyntää erilaisia teknologisia, yhteiskunnalle edullisempia, mahdollisuuksia suorittaa rangaistus.

Rangaistusten ankaroittaminen irrallisena ideana, ilman tutkimusten tuomaa tietoa, ei johda tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava rikosoikeudessa, varatuomari ja Liike Nytin kaupunginvaltuustoryhmän puheenjohtaja Lahdessa.