Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Ilkka Kuosmasen kolumni Hirvestäjän muistilistalla tärkein asia on nykyisin varavirtalähde

He ovat kiivenneet jälleen torneihinsa, nuo metsiemme syksyiset ritarit. Näet heidän oranssihtavat olemuksensa kaikkein kurjimmilla hakkuuaukoilla, sänkipeltojen laitamilla, suurjännitelinjojen alla ja metsäautoteiden pientareilla.

Mutta mitä nyt? Hirvenmetsästäjän katse ei enää suuntaudukaan kauas horisonttiin vaan mitä todennäköisimmin hänen omaan syliinsä. Siellä hän yrittää epätoivoisesti suojella sateelta ja tuulelta kännykkäänsä ja pitää samalla paljaat näppinsä lämpiminä. Ei, hän ei roiku somessa tai lue edes digikirjaa vaan tuijottaa live-karttasovellusta, jolla lähes kaikki hirvijahdit nykyisin käydään.

Panin pitkään hanttiin hirvijahdin digitalisoitumiskehitykselle, osin periaatteellisista syistä. Kännykkävetoinen digijahti tuntui melkein rienaukselta hirvenmetsästyksen tuhansien vuosien tradition rinnalla.

Kaverin kaverin kavereille tiedetään käyneen nolosti.

Kuten Suomen Luonto -lehti hiljattain kertoi, ilman hirviä tänne raukoille rajoille ei olisi ehkä tullut kenellekään mieleen lähteä jääkauden jälkeen samoilemaan. Hirvi oli toiseen keskeiseen riistaeläimeen eli majavaan verrattuna kuitenkin aivan yliveto juttu, sillä se tarjosi monikymmenkertaisesti proteiinia. Siksi niitä kannatti opetella pyytämään.

Esi-isiä ja metsänjumalia kunnioittaakseni seurasin jahtia vuosikausia mieluummin paperikartan, kompassin ja omien aistihavaintojeni avulla. Yritin arvioida maastonmuodoista, etäisyyksistä ja tuulensuunnista, millä todennäköisyydellä sorkkaeläin eksyisi tänään juuri minun passiini. Se jännitti pirusti, sillä melkein aina hirvet tuntuivat olevan tulossa pusikosta ihan millä hetkellä tahansa.

Tänä syksynä annoin vihdoin periksi ja ostin kirotun kalliin lisenssin karttaohjelmaan. Koska lähes kaikilla muillakin seurueessa on sama appsi, näen kaikkien metsästyskaverien kaikki liikkeet reaaliajassa kartalla. Sama koskee hirvikoiria. Onhan se tavallaan kiehtovaakin spekuloida, miltä kohdalta Jymy, Jalo tai Rita tällä kerralla yrittää tuostakin ojasta yli ja mikä sitä tuossakin suonlämpäreessä tai mäenrinteessä noin kovasti kiinnostaa.

Jos hirviä sattuisi löytymään ja haukku alkaa, koirasymboli kartalla alkaa sykkiä ja gps-jälki muuttuu punaiseksi. Välilehdeltä selviää täsmälleen, montako haukkua koira antaa minuutissa, mikä sen kilometrivauhti on ja mihin suuntaan se on menossa. Kokeneet koiranohjaajat osaavat näistä tekijöistä usein päätellä, millaisia elukoita koira on löytänyt. Näin passiketjulle jää oletettavasti paremmin aikaa valmistautua mahdolliseen ampumistilanteeseen.

Hyvää on myös se, että kukaan ei enää eksy matkalla passiin tai sieltä pois. Ja kun kaikki tietävät toistensa tarkan sijainnin, kenenkään ei pitäisi osua vahingossakaan luodin tielle.

Karttasovellusten huono puoli on siinä, että ne kuluttavat julmetusti kännykän akkua. Näinä aikoina jokaisen hirvestäjän muistilistan tärkein asia onkin täyteen ladattu varavirtalähde. Ja sopiva latausjohto. Ilman niitä nykyaikaisesta hirvijahdista ei tule mitään.

Passissa voi sitten syödä rauhassa eväitä ainakin niin kauan, kun koira seikkailee jossain kilometrin päässä. Toki joillekin kaverin kaverin kavereille tiedetään käyneen nolosti. Jotain sellaista, että hirvet hiipivät ohi melkein ampumatornin alta, koska metsästäjän huomio on kiinnittynyt kännykkään eikä ympäristöön. Hirvillähän ei ainakaan toistaiseksi ole minkäänlaisia tunnistimia, joilla ne voitaisiin poimia pöpeliköistä näppärästi kännykkäkartoille.

Hirven pyyntikausi alkaa suuressa osaa Suomea lauantaina – Pyyntilupia on myönnetty yli 36 000 hirvelle