Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Mikael Hoikkalan kolumni Ken välttää mopoauton houkutuksen, saa ilmaista etumatkaa

Junioripelaajien yleiskunto ja motoriset taidot ovat huolenaiheena jääkiekkopiireissä.

Useat fysiikkavalmennuksen huippuosaajat kertoivat jutussamme viime viikolla (ESS 11.10.), että hälyttävät signaalit tulevat näkyviin ammattilaistasollakin mutta ennen kaikkea juniori-ikäluokissa. Kilpatason joukkueisiin tulee varhaisteinejä, joita ei voida täysin harjoituttaa kilpatason vaatimusten mukaisesti. Kun riittäviä fyysisiä valmiuksia ja urheilullisia ominaisuuksia ei ole, loukkaantumisriski väijyy tavallisissakin harjoitteissa.

Kansainvälisesti arvostettu fysiikkavalmentaja Tommi Pärmäkoski kiteytti: "Jos yleinen motoriikka on puutteellista ja esimerkiksi kyykkyyn pääseminen tuottaa vaikeuksia, on vaikea ruveta tuottamaan maksimivoimaa." Pärmäkoski puhui huippu-urheilun vaatimusten näkökulmasta, mutta tavallisen sohvankuluttajankin on syytä huomioida asia. Kestävä lihaskunto antaa perustan arjen askareista selviämiselle.

Nekin nuoret, jotka suhtautuvat urheilemiseen tosissaan ja säntillisesti, ovat yhä useammin yhden tai enintään kahden lajin parissa kasvaneita. Harjoittelun yksipuolisuudesta voi seurauksena olla pahoja epätasapainoja kropassa.

Olympiakomitea yrittää viritellä tästä teemaa eduskuntavaaleihin.

Urheiluseuran vaikuttamiskeinot ovat rajalliset. Ohjattua toimintaa on kilpatasollakin aika niukka määrä tunteja viikossa. Ratkaisevampaa on se, miten nuori käyttää ne tunnit, joista hän saa päättää itse.

Avainsana on yleinen liikunnallisuus. Kliseistä mutta valitettavan totta: pihapelisukupolvet ovat vaihtuneet videopelisukupolveen. Kuka tahansa viime vuosituhannella elänyt on voinut todeta muutoksen omin silmin niillä asuinalueilla, joilla pihapelit olivat aiemmin arkinen näky. Omakotitalojen pihoissa saattaa olla lätkämaalia, trampoliinia tai koripallokoria, mutta ei niissä peleissä ja leikeissä koko kulmakunnan kakaroita näy.

Yleisen liikunnallisuuden vaalimisessa yksi ykkösasioista on liikkuminen paikasta toiseen. Jokainen matka, joka tehdään sähkö- tai moottoriajoneuvolla kävelyn tai polkupyörän sijaan, vähentää kevyttä aerobista harjoitusta ja fyysistä vastetta.

"Lahti on siitä hyvä, että treenipaikat on aika lähekkäin. Nykyään ostetaan mopoautoja melkein jokaiselle nuorista, vaikka matkat eivät ole pidentyneet sen ihmeemmin", huomautti Pelicans-seuraikoni Toni Koivunen viime vuonna tekemässäni jättiartikkelissa (ESS 27.3.2021), jossa kerrattiin lahtelaiskiekkoilun maineikkaan 1971-ikäluokan historiaa ja peilattiin sitä hiukan myös nykypäivään.

Siirtymätaipaleisiin käytettävä liikunta on ikään kuin ilmaista harjoitusta. Se ei ole raskasta liikuntaa. Kysymys on tottumuksista ja asenteista.

Kaikki ei ole huonommin kuin ennen. Yleinen tietämys liikuntafysiologiasta on kohonnut. Valmennusta kilpaurheilijoille, pehmeää opastusta arjen liikkujille – näitä on saatavilla niille, ketkä ovat valmiita ottamaan sitä vastaan.

Mutta miten tämä saadaan uppoamaan suuriin massoihin? Ihminen on mukavuudenhaluinen olio, joka lähtökohtaisesti välttää vaivannäköä. Hyvät tottumukset pitäisi sulauttaa osaksi arkea niin ettei niihin kiinnitetä huomiota.

Suomen olympiakomitea yrittää viritellä tästä teemaa ensi kevään eduskuntavaaleihin. Itse aion suhtautua uteliaasti ehdokkaisiin, jotka esittävät jämptejä näkemyksiä arjen liikuntakulttuurin tervehdyttämiseksi, ilman haihattelua. Oikotietä onneen ei ole.