Euroopankin kentillä menestynyt Lahden Kuusysin kultainen sukupolvi voitti vuosina 1982–91 viisi Suomen mestaruutta. Niistä ensimmäinen täytti viikko sitten pyöreitä vuosia, mutta 40 vuoden takainen mestaruusmiehistö juhlisti merkkipäiväänsä jo elokuussa.
Tapaamisen virallinen kieli oli Lahen murre, sillä joukkue koostui lähes täysin Kuusysin omista kasvateista vahvistettuna kolmella Reippaan miehellä. Kauempaa oli mukaan kelpuutettu vain kovapotkuinen Juha Annunen Oulusta ja juonikas Jarmo Kaivonurmi Kuopiosta.
Alkulämmittelyn nyt jo kuusikymppisiksi varttuneet kultamitalistit suorittivat katsomalla yhdessä FC Lahden liigaottelun. Konkarit tuskin ilahtuivat havaitessaan, ettei Lahti-futiksen nykyisen lippulaivan aloituskokoonpanoon ollut kelvannut yhtä ainutta lahtelaisen jalkapallokoulun omaa kasvattia.
FC Lahti ylisuoritti pitkään, mutta nyt pää näyttää jäävän vetävän käteen.
Mustat kuhnurit juoksuttivat IFK Mariehamnia vastaan kentälle pelkkiä vierastyöläisiä. Taaskaan heistä ei ollut ratkaisevaa apua, sillä tärkeä ottelu päättyi tappioon vauhdittaen FC Lahden matkaa kohti hermoja raastavia liigakarsintoja.
Ei FC Lahti sentään koko kautta ole pelannut vain muukalaislegioonansa voimin. Vastuuta on herunut kohtalaisesti myös lahtelaiskasvatille Matti Klingalle, Loorents Hertsille ja Joona Tiaiselle. Viime peleissä valmennusjohto on alkanut antaa peliminuutteja myös teini-ikäisille lupauksille kuten Samuel Pasaselle, Onni Hänniselle ja Daniel Koskipalolle. Silti on fakta, ettei FC Lahti ole enää vuosikausiin rakentunut lahtelaisten pelaajien varaan.
Toki maailma on 40 vuodessa muuttunut, eikä koko liigassa ole nähty aikoihin vain ”oman kylän poikien” joukkueita. Lupaavimmat nuoret värvätään nykyään niin varhain merten taakse, etteivät he ehdi kauan pelata kotiseurassaan. Voidaan myös kysyä, olisivatko Kuusysi ja Reipas voineet kasvattajina hoitaa leiviskänsä paremmin, jotta FC Lahden lahtelaisuusaste olisi pysynyt korkeampana. Nyt tunnelin päässä sentään pilkottaa jo ilahduttavan kirkasta valoa.
Koska omasta takaa ei ole juuri apua herunut, FC Lahti on joutunut jatkuvasti täydentämään miehistöään tuontipelaajilla. Viime vuosina heitä on värvätty runsaasti ulkomailta, koska hyvien kotimaisten pelaajien palkkavaateet ylittävät reilusti pienen budjetin seuran maksukyvyn.
Ikävä kyllä FC Lahden osumatarkkuus vahvistusten hankkimisessa on käynyt yhä heikommaksi. Uusia Rafaeleja tai edes Stenioita ei ole enää tarttunut haaviin, vaan käteen on yhä useammin jäänyt niin sanottuja tyhjiä arpoja. Eikä niillä voiteta pelejä.
Vaatii tietysti paljon taitoa ja vähän tuuriakin koota vähällä rahalla joukkue, joka menestyy liigassa jatkuvasti paremmin kuin budjetti edellyttäisi. FC Lahti oli tässä pitkään ylisuorittaja, mutta tällä kaudella pää näyttää väistämättä jäävän vetävän käteen. Uudet pelaajat ovat järjestään osoittautuneet vahvistuksiksi vain lainausmerkeissä, ja joukkue on muutenkin rakennettu päin honkia.
Paremmissa piireissä seurojen pelaajahankinnoista vastaa tehtävään erikoistunut urheilutoimenjohtaja. FC Lahdelta sellainen puuttuu, ja tulokset ovat nähtävissä. Sitäkään en panisi pahakseni, jos FC Lahti rohkenisi joskus panostaa takuuvarmaan huippuvalmentajaan. Niin teki Ykkösessä räpistellyt Kuusysikin runsaat 40 vuotta sitten palkatessaan Keijo Voutilaisen. Rohkeaa satsausta seurasi Lahti-futiksen kullanhohtoisin aikakausi.
