Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Susanna Pajakon kolumni Kassarouva teki kymmenen lihaksen jumpan heti aamutuimaan, ja yhtäkkiä huomasin, että päivästäni saattaa sittenkin tulla ihan siedettävä

Huonosti nukutun yön jälkeen huomasin, ettei jääkaapista löytynyt mitään lounaaksi sopivaa. Oli siis pakko aloittaa päivä koiran lenkittämisen jälkeen kauppareissulla.

Aamuvarhaisella iso kaupparakennus huokui tyhjyyttään, kun kipitin pitkin käytäviä etsimässä jotain passelia einestä.

Kaarsin yksinäisten kassarivien ohi ja epäonnittelin itseäni, että olin löytänyt makaronilaatikkovuokani täsmälleen toiselta puolen kauppaa kuin missä ainoa jo työnsä aloittanut kassarouva piti vastaanottoaan. Jo kaukaa, lähestyessäni, hän katseli tuloani, ja, kas vain, hänen kasvoilleen levisi aito ja aurinkoinen hymy.

Ihan kuin kaksi vanhaa tuttua olisivat nähneet pitkästä aikaa.

Lähestulkoon häkellyin tällaisesta häikäilemättömästä ystävällisyydestä. Sisäinen pahantuulinen jupinani häiriintyi pahan kerran.

Huomasin hymyileväni takaisin. Heipattelin vielä ostokseni tehtyä ja toivottelimme toisillemme hyvää päivänjatkoa. Valoisasti hymyillen.

Kohtaamisesta varhain aamulla kaupassa jäi hyvä mieli. Einesmakaronilaatikko tuskin maistui paremmalta lounastunnilla sitä popsiessani, mutta sai minut hymyilemään. Taas.Samalla muistin lukeneeni, että hymy on kymmenen kasvolihaksen jumppaliike.

Suomalaiset eivät hymyile, saati vieraille. Jos tuntematon hymyilee sinulle kadulla vastaantullessa, ajattelet ensin, että hiuksesi sojottavat kuin Boris Johnsonilla neljäntuulenlakkina eri ilmansuuntiin. Sitten alat epäillä vastaantulijan mielenterveyttä ja kolmantena vilkuilet ympärillesi, hymyileekö vastaantulija todellisuudessa jollekin tutulleen, joka astelee huomaamattomana aivan kannoillasi.

Kuitenkin juuri hymy on tapa osoittaa, että maailmassa on vielä hyvääkin jäljellä. Hymyillessä solujemme jännitys vähenee, me rentoudumme. Hymy vähentää stressiä.

Joittenkin tutkimusten mukaan tekohymykin vaikuttaa olotilaan mielialaa kohentavasti. Väkisinkin väännettynä hymy aktivoi fyysisesti ne samat lihakset, joita aitoonkin tarvitaan.

Einesmakaronilaatikko tuskin maistui paremmalta lounastunnilla sitä popsiessani, mutta sai minut hymyilemään.

Vuonna 2013 Kalifornian yliopistossa päädyttiin tutkimustulokseen, jossa ne, jotka olivat iloisempia, löysivät enemmän erilaisia ratkaisuja ongelmiinsa. Syynä tutkimus piti sitä, että iloisilla ihmisillä on kehossaan dopamiinia, mikä aktivoi muun muassa oppimista ja päätöksentekoa.

Suomalainen vastavänkä tosin sanoisi tähän, että selevä, kalifornialainen hymyilee jo siksi, että keli ei ole koskaan räntäinen ja pimeä. Sitä paitsi onko hymyily ja iloisuus sama asia, muka?

Entisaikojen perhepotreteissa äiti ja isä lapsikatraineen eivät hymyile. Kulmat kurtussa he katsovat kuvaajaansa. Varhainen teknologia edellytti ihmisten pysyvän naama peruslukemilla, koska hymyn taltioiminen olisi vaatinut nopeutta. Syynä saattoi olla myös se, että 1900-luvun alussa hymyilemistä pidettiin idioottien pelleilemisenä. Sananlasku "Kyllä räkänokastakin mies tulee, mutta ei tyhjännaurajasta" sen selittää. Kun asiantuntijaa kuvataan, onko hän tänäkään päivänä yhtä vakuuttava villisti hymyilevänä kuin vakavana?

On jo aika nostaa hymy ansaitsemalleen paikalle, nähdä sen voima ja vahvuus.

Se ihan oikea ja aito hymy, joka valaisee kasvot silmiin saakka, on avain moneen mustalukkoiseen sydämeen.

Kokeile. Vaikka sitten aamuvarhaisella kauppareissulla.