Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tuliko kotiseudun uutiset luettua viime viikolla? Testaa tietosi uutisvisassa

Pääkirjoitus Fortumin Uniper-kaupoista maksettiin kalliit rahat, toivottavasti oppirahat

Fortumin seikkailu Saksassa kesti lähes päivälleen viisi vuotta ja maksoi miltei kuusi miljardia euroa. Uutistoimisto Bloomberg uutisoi 20. syyskuuta 1997 Uniperiin liittyvistä yritysjärjestelyistä. Myöhemmin samana päivänä Fortum vahvisti käyvänsä toisen energiayhtiön E.ON:n kanssa pitkälle vietyjä neuvotteluja tämän 46,65 prosentin omistuksesta Uniperissa. Kaupoista päästiin sopuun seuraavan vuoden alussa.

Siitä se lähti, ja päätepiste saavutettiin keskiviikkona, kun Saksan valtio ilmoitti kansallistavansa Uniperin ja ostavansa Fortumin ulos siitä. Fortum sai noin 80 prosentin osuudestaan 500 miljoonaa euroa. Pikkuhiluja verrattuna siihen seitsemään miljardiin euroon, minkä Fortum oli maksanut Uniperista. Osinkojen jälkeen tappiota kertyi noin 5,6 miljardia.

Osattaisiinpa näistä miljardien seikkailuista ottaa opiksi.

Sanomattakin on selvää, että näin ruma jälki synnytti parranpärinää. Syyttäjiä on riittänyt, syyllisiä ei niinkään.

Fortum on valtion enemmistöomisteinen yhtiö ja syntipukkia on haettu muun muassa maan silloisesta hallituksesta. Tuolloin pääministerinä toimineen Juha Sipilän (kesk) ja elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) mukaan heillä ei kuitenkaan ollut tietoa kaupoista etukäteen. Syyttelevän sormen kanssa samaan jälkiviisauden syntiin lankeava asia on kysymys siitä, olisivatko Sipilä ja Lintilä asettuneet poikkiteloin, jos olisivat etukäteen tienneet kaupoista. Tuskinpa. Sähköverkkojen myynnistä saadut rahat polttelivat Fortumin taskuissa ja Uniperissa nähtiin fyysisesti lähellä sijainnut samaa toimialaa edustanut yritys, joka teki vahvaa kassavirtaa.

Yrityskaupan hyödyt silloinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark esitti vakuuttavasti ja Venäjään liittyneet liiketoimintariskit hän kuittasi toteamalla, että sen osuus kokonaisuudessa on varsin pieni. Uniperin johtajat kyllä varoittelivat, mutta tällainen puhe tulkittiin yritykseksi iskeä vihamielistä valtaajaa vyön alle.

Jälkeenpäin katsottuna isoimmat virheet olivat siinä, että Fortum ei tehnyt kaupoista riittävää riskianalyysia eivätkä valtion omistajaohjauksestakaan vastanneet osanneet sitä vaatia. Ja vaikka olisi tehty, olisiko kauppa jäänyt toteutumatta? Onhan näitä ollut ennenkin. Soneran umts-kaupat Saksassa ja Stora Enson Consolidated Paperin hankinta USA:sta.

Fortumin kannalta torjuntavoitto oli saada Saksan valtiolta takaisin kahdeksan miljardin lainat ja vakuudet. Vielä kun näistä seikkailuista osattaisiin ottaa opiksi.