Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Pääkirjoitus Brittien suureen suruun on suomalaistenkin helppo yhtyä

Britannia seisahtui torstaina illansuussa, kun Balmoralin linnasta Skotlannista kantautui tieto kuningatar Elisabetin kuolemasta 96 vuoden kunnioitettavassa iässä. Kansakunnan valtasi suuri suru, ja siihen oli helppo yhtyä myös Britannian ulkopuolella aikana, jolloin yli 70 vuotta maataan hallinneesta Elisabetista oli tullut pysyvyyden vertauskuva yhä levottomammaksi käyvässä maailmassa.

Suurin osa meistä on syntynyt vasta sen jälkeen, kun Elisabet kruunattiin Britannian kuningattareksi. Niin ei tosin olisi ehkä koskaan tapahtunut, ellei Elisabetin setä, kuningas Edvard VIII olisi aikanaan luopunut vapaaehtoisesti kruunustaan veljensä hyväksi. Historian suuriin paradokseihin lukeutuukin, että "sattumakuninkaan" Yrjö VI:n tyttärestä tuli Britannian ja koko maailman pitkäaikaisin monarkki, vaikka hänellä tuskin oli vielä varhaislapsuudessa aavistustakaan siitä, millaisen elämäntehtävän kohtalo oli hänelle varannut.

Nuori Elisabet kasvoi vuosien saatossa laajaa arvostusta nauttivaksi hallitsijaksi, jonka olemusta leimasivat tasavallan presidentti Sauli Niinistönkin muistosanoissaan mainitsemat ominaisuudet: velvollisuudentunto sekä omistautuminen oman valtakunnan ja kansan palvelemiseen. Tästä osoituksena Elisabet jaksoi vielä viimeisinä päivinään noudattaa protokollaa ja pyytää konservatiivien uutta puheenjohtajaa Liz Trussia muodostamaan uuden hallituksen. Siten Trussista ehti tulla jo 15. pääministeri Elisabetin pitkällä kaudella. Ensimmäinen oli Sir Winston Churchill, jota Elisabet muisteli myöhemmin lämpimästi nuorelle hallitsijalle ilmeisen tarpeellisena isähahmonaan.

Kuten monarkit usein, myös Elisabet omistautui tehtävälleen pitkälti oman perhe-elämänsä kustannuksella. Uhraukset olivat omiaan kasvattamaan sympatiaa kuningatarta kohtaan. Ainoan tai ainakin näkyvimmän särönsä Elisabetin ja hänen alamaistensa välinen lämmin suhde sai 1997, kun kuningattarelta kesti hämmentävän kauan osoittaa myötätuntoa prinsessa Dianan traagisen kuoleman johdosta.

Elisabetin jälkeen Britanniaa hallitsee kuningas Charles III, joka odotti vuoroaan ennätyksellisen pitkään, 73-vuotiaaksi. Silti hänkin ehtii vielä jättää monarkkina jälkensä historiaan etenkin, jos hän elää yhtä pitkään kuin vanhempansa. Vaikuttamisen paikka Charlesilla on eritoten ympäristöasioissa. Niitä kohtaan hän osoitti suurta kiinnostusta jo paljon ennen kuin ilmastonmuutos nousi keskeiseksi uhaksi maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudelle. Siitä on hyvä jatkaa myös kuninkaana.