Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Mervi Pasasen kolumni: Kotipuutarhurin kriisimenu: chilejä, joiden tulisuudesta ei saa selvää

Oli kevät. Venäjä oli juuri hyökännyt Ukrainaan.

Uutisissa varoiteltiin maailmaa uhkaavasta ruokapulasta. Ihmisiä neuvottiin varautumaan ja pitämään kotona syötävien kasvien siemeniä.

Mekin varauduimme. En tiedä miten pitkälle olisin selvinnyt kriisitilanteessa, sillä kylvimme erikoisia tomaattilajikkeita, paprikoita ja chilejä mukavan miedosta tappavan tuliseen.

Kodin lasikuisti alkoi pian vihertää. Pieniä sirkkalehtiä nousi mullasta. Näytti siltä, että jokainen kylvetty siemen iti. Pian ne kasvoivat taimiksi.

Siitä seurasi, että kasvatuslaatikoita oli lasikuistin lisäksi kahdessa huoneessa. Pelargonit joutuivat niiden alta evakkoon.

Tuli aika koulia hennot taimet isompiin ruukkuihin. Jouduimme ostamaan lisää multaa ja ruukkuja.

Eräänä lauantaina aviomies istui lasikuistilla koulimassa. Kuunteli kivaa musaa radiosta ja nautti jostain erikoisoluesta.

Yksi vain unohtui. Hän ei tullut merkinneeksi mikä mikäkin on. Nyt olivat iloisesti sekaisin erikoiset tomaatit, paprikat ja chilit, mukavan miedosta tappavan tuliseen.

Kevään edetessä kylvin vielä pihalle taimilaatikoihin violetteja herneitä ja istutin perunoita. Perustimme uusia kasvupenkkejä.

Lasikuisti alkoi muistuttaa viidakkoa. Taimipurkit kävivät ahtaiksi, piti ostaa isompia ruukkuja ja lisää multaa.

Aloin lahjoittaa taimia eteenpäin. Tomaatit erottuivat jo paprikoista ja chileistä, mutta en voinut saajille kertoa mitään muuta kuin tutun litanian mukavan miedosta tappavan tuliseen.

Ahdoin kasvihuoneeseen ja pihan jokaiseen purkkiin ja nurkkaan taimia. Kasvihuoneen viiniköynnöskin räjähti ennen näkemättömään kasvuun. Ovelta alkaa sademetsää, ei kasvihuonetta muistuttava viidakko.

Annoin lisää taimia pois, mutta edelleen niitä oli liikaa. Kastelin kaikkea selkä vääränä, kunnes pihakaivosta loppui vesi.

Lehtokotilot löysivät tiensä hernepenkkiin. Perunapenkin vieressä vaatimattomana kasvanut väinönputki räjähti kasvamaan ja peitti alleen perunat. Niiden varret tukehtuivat.

Herneet osoittautuivat niin tanniinisiksi, ettei niitä voi syödä. Nöyränä haen torilta Tammilehdon hernetilan makeita Early Onward -herneitä kaksi litraa kerrallaan.

Lähdimme kymmeneksi päiväksi reissuun, ja jouduin valjastamaan kolme talkoolaista hoitamaan kotiamme ja puutarhaa. Ykkönen hoiti koirat ja pelargonien armeijan sisällä talossa. Kakkonen poimi poissa ollessamme kypsyneen vadelma- ja viinimarjasadon.

Kolmonen on ihan oikea puutarhuri, joka tietää miten homma pitäisi tehdä.

Sain häneltä viestin vuoteen 1361, jossa lomailimme.

”Minun käy sääliksi taimianne. Ilmainen vinkki ammattilaiselta: ihmisen, joka on moneen suuntaan kallellaan ei tarvitse uuvuttaa itseään puutarhassa.”

Nyt elän erikoisilla tomaateilla, chileillä ja viinirypäleillä. Kaverit kyselevät, mikä mahtaa olla tämä chili, jota heillä kasvaa. En tiedä. Se selviää vain maistamalla.

Ensi vuonna varaudun myös. Ostan ehkä kaksi tomaattia valmiina taimena ja lopun sadon kypsänä ammattilaiselta.