Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Missä ja millainen on oma lähimetsikkösi? Kerro meille lähimetsikkösi merkityksestä

Juha Honkosen kolumni Iskias iski – Hoitajapula piinaa Päijät-Hämettäkin

Heräsin sietämättömään kipuun. Lonkka ja koko vasen jalka tuntuivat olevan tulessa. Klonkkasin hakemaan aimo annoksen buranaa ja parasetamolia.

Särky vain paheni. Mitä ihmettä tämä on? Ei muuta kuin soitto Päijät-Soten Päivystysapuun. Sieltä sanottiin, ettei kannata mennä Akuuttiin, siellä on neljän tunnin jono.

– Mene kahdeksalta Harjun terveyteen. Koita kestää.

En saanut kivun takia unta vaan sinnittelin aamuseiskaan, jolloin soitin työterveyteen Mehiläiseen. Lääkäriaikoja ei ole, sanottiin.

Vaimoni vei minut kahdeksalta Lahden kaupunginsairaalaan. Päivystyksessä vuoroaan odotti kymmeniä ihmisiä. Tiesin, että tästä tulisi pitkä ja kivulias päivä.

Vaihtelin asentoa jatkuvasti hakien pienintä särkyä.

Sitten viereeni istui rouva, joka on yksi puheliaimmista, jonka olen tavannut. Saksalassa asuva 93-vuotias oli tullut hakemaan uutta lääkereseptiä ja on kuulemma elänyt oikein hyvän elämän. Tarinoita kuunnellessa kipuni ei enää tuntunut niin pahalta.

Lääkärikäynti oli kuin formulan renkaiden vaihto – erittäin pikainen.

Kun viimein tuli vuoroni, huomasin hoidon muuttuneen hyvin hoitajakeskeiseksi. Sairaanhoitaja hoksasi heti, että minuun on luultavasti iskenyt iskias. Hän jopa arvioi, että lääkäri antaa kortisonipiikin ja reseptin vahvoihin kipulääkkeisiin.

Juuri näin tapahtui. Lääkärikäynti oli kuin formulan renkaiden vaihto – erittäin pikainen. On varmasti tarkoin suunniteltua, että korkeapalkkainen ja kiireinen lekuri käyttää yhteen potilaaseen vain hetken.

Kaiken kaikkiaan käyntiini Harjun terveydessä meni reilut kaksi tuntia. Soitostani Päivystysapuun taas oli kulunut seitsemän tuntia.

Päijät-Hämeessä jonot ovat sentään Helsinkiä lyhyemmät ja suunta on parempaan päin, mutta se ei paljon kivuista kärsivää lohduta. Kyllä kiireiseen hoitoon pitäisi päästä huomattavasti nopeammin.

Akuutin päivystyksessä lähes puolet potilaista on kesällä odottanut vuoroaan neljä tuntia tai kauemmin.

Osastolle jatkohoitoon menneet taas viettävät päivystyksessä keskimäärin kuusi tuntia, mikä on tunnin pidempi aika kuin viime vuonna. Pisimmillään osastopaikkaa on joutunut odottamaan yli kaksi vuorokautta.

Akuutin päivystyksessä isoin ongelma on henkilöstöpuute, ja osa työvuoroista tehdään ylitöinä.

Hoitajapula on syksyn kuumimpia puheenaiheita Suomessa. Jopa tehyläisten ja superilaisten joukkoirtisanoutumisia saatetaan nähdä.

Alalle saataisiin lisää käsiä, jos maahanmuuttoa lisättäisiin ja palkka olisi parempi. Hoitajien palkat siirtyvät paljolti valtion maksettavaksi vuodenvaihteessa, kun hyvinvointialueet aloittavat.

Valtion kirstun on sanottu olevan pohjaton, mutta tilanne muuttunee velan korkojen noustessa. Kevään eduskuntavaalitkin tuovat soppaan omat mausteensa, vaikka harva poliitikko tohtii ottaa palkkoihin kantaa.

Iskias on nyt vaivannut minua reilut kaksi viikkoa. Kipu esimerkiksi herättää minut joka aamuyö.

Oikeanlaisen hoidon saanti on tärkeää, ettei kävisi niin kuin Kuukausiliitteen (HS 13.8.) jutussa olleelle vääksyläiselle Pasi Virtaselle. Hänellä vastaavat oireet pahenivat ja veivät jopa työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän antoi kivulle nimenkin: Mr Pain.

Sillä voisi kuvata myös hoitajapulaa ja syksyn työmarkkinaneuvotteluja.