Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Markus Pirttijoen kolumni Lapsilisä kuohutti, mutta sata kertaa kalliimmat radat saisi rakentaa vaikka niiden hyöty on mitätön

Valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) budjettiesityksessä päähuomion varasti asia, joka ei ollut budjettiasia. Ensi vuoden näkymien sekä tulojen ja menojen puntaroinnin sijasta otsikoihin päätyi ylimääräinen lapsilisä eli Saarikon joulusatanen.

Sekaannus on ymmärrettävä, koska esitys tuli samaan aikaan budjetin kanssa. Esityskin on ymmärrettävä, koska vaalit lähestyvät. No, se siitä. Käännetään katse takaisin budjettiin ja ensi vuoteen. Jälleen on pakko ottaa lisää velkaa, koska syömme enemmän kuin tienaamme. Nyt kun korot nousevat, valtionvelka alkaa olla pirullinen riippakivi tulo- ja menoarviossa. Tänä vuonna Suomi maksaa korkomenoja noin 700 miljoonaa euroa. Ensi vuonna lähes tuplasti eli 600 miljoonaa euroa enemmän. Leikataanko se raha terveydenhuollosta, kouluilta, poliisilta, puolustusvoimilta, teistä vai sosiaaliturvasta? Vai otetaanko velanhoidon kustannuksiin lisää velkaa? Huh huh.

Siihen nähden on hyvä, että budjettiin oli ujutettu edes jotain kasvuun tähtääviä elementtejä. Niitä ovat muun muassa uusi verokannustin yritysten tukimus- ja kehitystoimintaan sekä pienenä kuriositeettina Oulun poikkitiehanke, jolla pyritään vauhdittamaan Stora Enson miljardi-investointia Ouluun. Näin juuri. Jos yritykset investoivat, se tarkoittaa yleensä työtä ja kasvua ja sitä myöten lisää verotuloja ja vähemmän velanottoa. Ja koska Suomen talous on sievästi sanottuna ruvella, investointeihin ja kasvuun pyrkiminen pitäisi olla perusteluna aina, kun yhteisiä rahoja aletaan kuluttaa johonkin muuhun kuin välttämättömään.

Vaan onko näin? Otetaanpa esimerkiksi uudet junaratojen linjaukset. Pelkästään Turun, Tampereen ja Kouvolan ratojen hankeyhtiöihin valtio on upottanut sata miljoonaa euroa eli sen ylimääräisen lapsilisän verran. Perheille kohdistetusta tuesta nousi armoton älämölö, vaan kuka on pitänyt meteliä radoista? Turun kupeesta kotoisin oleva Saarikko? Tamperelainen Marin? Niinpä. Jos radat rakennettaisiin, niihin menisi rahaa –  ei yhden kuukauden eikä edes yhden vuoden vaan 10 vuoden lapsilisät. Siis sata kertaa se mistä nyt on kauhisteltu.

Tässä taloudellisessa tilanteessa ratojen rakentaminen olisi sulaa hulluutta. Ratoja on perusteltu yhteyksien nopeutumisella. Kouvolasta Helsinkiin pääsisi jatkossa rapiat 10 minuuttia nopeammin. Olen sanonut ennenkin, että vastaava hyöty saavutettaisiin muutaman kilometrin oikaisulla Kouvolan länsipuolella, jolloin pohjoisesta tulevien junien ei tarvitsisi seisoa ratapihalla kymmentä minuuttia odottamassa kulkusuunnan muuttumista. Hankkeen hinta halpenisi varmaankin pariin prosenttiin siitä, mitä Itäradan kustannukseksi on arvioitu.

Porvoo on kasvanut ilman rataa, Kouvola näivettynyt radasta huolimatta.

Kouvolan ohella uudesta ratalinjauksesta kilpaili myös Porvoo. Kouvolan asukasmäärä laski viime vuonna kahdeksan prosenttia. Myös Porvoossa muutos oli samassa ajassa kahdeksan prosenttia, mutta siellä väkimäärä kasvoi. Radat itsessään eivät luo investointeja. Oulun tavoin yksittäisellä tienpätkällä voi yrittää vauhdittaa hankkeita, jotka ovat jo suunnitteilla. Radat ja seisakkeet eivät myöskään tuo automaattisesti väestönkasvua. Jos joku muuta väittää, kannattaa poiketa Orimattilan Hennassa ja katsella ympärille. Porvoo on kasvanut ilman rataa, Kouvola näivettynyt radasta huolimatta.

Radat ovat puhdasta aluepolitiikkaa ja siksi vaikeita kysymyksiä etenkin kun vaalit lähestyvät. Tällaiset projektit pitää ajaa nurin vaalien jälkeen, ei niiden alla.