Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Missä ja millainen on oma lähimetsikkösi? Kerro meille lähimetsikkösi merkityksestä

Kristoffer Ignatiuksen kolumni Koulukiusaamista voi ehkäistä pienillä mutta todella tärkeillä keinoilla

Koulun alkamisen pitäisi olla iloinen asia lapselle ja nuorelle. Iloinen. Siinäpä se. Vaikka kuinka näemme lapsen kasvoissa ilon, hymyn, odotuksen ja jännityksen, kätkeytyy useiden silmien taakse pelko ja ahdistus. Todella monelle lapselle koulun alku on pelottava hetki, koska siellä kiusataan.

Parin viimeisen vuoden aikana olemme saaneet todistaa törkeitä väkivaltatapauksia koulussa, koulumatkalla ja jopa valvovien aikuisten silmien edessä. Samaan aikaan olemme ihan varmoja, että kiusaaminen on lopussa ja sitä ei ole. Tilastot näyttävät paremmalta ja me hurrataan!

Tässä tuleekin se pointti. Meidän aikuisten mielestä koulussa kaikki on hyvin. Me aikuiset ajattelemme, että kiusaamista tai väkivaltaa ei ole. Tai jos oli, niin korkeintaan silloin ennen vanhaan. Samaan aikaan lapset elävät sitä arkea, minkä me muka tiedämme.

Lapsi tarvitsee oppeja, neuvoja, keskustelua sekä rakkautta.

Koulut julistautuvat kilpaa kiusaamisvapaiksi ja vanhemmat huutavat: “Ei meidän lapsi kiusaa”. Viranomaisilta saadaan lähinnä voimaa, pohdintaa ja selvityksiä. Työryhmää kutsutaan kasaan ja niin edelleen.

Kaiken tämän keskellä unohdetaan se koulukiusattu lapsi. Se lapsi on siinä tilanteessa juuri nyt. Väkivallan ja pelon keskellä häntä ei lohduta koulujen julistautumiset tai työryhmien pohdinnat. Lapsi ei myöskään yleensä puhu kotona tulleensa kiusatuksi. Ja vielä vähemmän, jos hän on kiusannut itse toisia. Ei sellaisista puhuta. Muista, että kyseessä on lapsi, ei aikuinen.

Koulukiusaaminen ja -väkivalta on viime vuosina saanut uuden paikan sosiaalisessa mediassa. Verkossa tottuneesti liikkuvat lapset ja nuoret kuluttavat valtavasti aikaa puhelimillaan. Samaan aikaan useat vanhemmat ovat täysin pihalla, mitä alustoja lapset käyttävät. Hyvin monelle aikuiselle lasten ja nuorten käyttämät viestipalvelut ovat outoja, vieraita – kaiken maailman tiktokkeja ja instoja. Näin ei missään nimessä saisi olla. Somessa on yhteisöllisyyttä, mutta se on myös julma paikka kiusaamisineen. Some koukuttaa lapsia tykkäyksien ja suosion maailmaan, missä ihmistä arvotetaan ihan vääristä lähtökohdista. Toivoisin, että jokainen aikuinen ottaa selvää, missä lapsi kuluttaa ja viettää aikaa. Somealustoilla on ikärajat ja syystä.

Olin itse koulukiusattu koko perusopetuksen ajan. Maailma oli toki erilainen 1980- ja 90-luvuilla, mutta silloinkin väitettiin, että kiusaamista ei ole. Silloinkin kerrottiin, että lapset ovat lapsia ja pojat poikia – ja kiusaaminen normaalia. Voin sanoa, että kiusaaminen ja väkivalta ei ole normaalia! Älä naura tai vähättele ikinä koulukiusaamista. Sillä ei ole mitään tekemistä normaalin käyttäytymisen kanssa.

Puhu lapsen kanssa koulukiusaamisesta, puhu kouluväkivallasta ja kerro kaunistelematta, mikä on oikein ja mikä väärin. Lapsi tarvitsee oppeja, neuvoja, keskustelua sekä rakkautta. Kaikki tämä ottaa aikaa. Annetaan sitä lapsille. Ole läsnä ja aidosti kiinnostunut lapsen asioista. Lue rivien välistä, tarkkaile käyttäytymistä, kurkista puhelimeen ja kysele. Nämä ovat lopulta pieniä keinoja, joilla voit jopa pelastaa yhden ihmisen elämän. Se yksi elämä on tässä ja nyt.

Turvalliseen koulutiehen kuuluvat suojatien lisäksi toisten ymmärtäminen, kunnioittaminen ja suvaitseminen. Sanomattakin on selvää, että nämä ovat asioita, mitkä lapset oppivat kotoa. Eli aikuinen, ole esimerkkinä.

Ehkä tänä syksynä annamme enemmän aikaa lapselle, vähemmän puhelimelle?