Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Missä ja millainen on oma lähimetsikkösi? Kerro meille lähimetsikkösi merkityksestä

Ella Hauran kolumni Huumeista pitäisi voida puhua enemmän tieteellä ja vähemmän tunteella

Keskustelu Suomen huumepolitiikasta käy parhaillaan kuumana. Sen seuraaminen on paikoin äärimmäisen turhauttavaa. Moneen kertaan jankatut faktat tiukan linjan toimimattomuudesta eivät mene perille. Huumeiden olemassaolo saattaa ahdistaa, mutta niistä on voitava puhua avoimesti, tutkittuun tietoon perustuen.

Kävin läpi nettikommentteja, joissa puhuttiin huumeista. Nopealla selailulla törmäsin seuraavanlaisiin väittämiin. Listasin niitä tähän kursivoidulla tekstillä.

”Uskon porttiteoriaan ja toivoisin, että kannabiksen laillistusta kovaan ääneen vaativat ymmärtäisivät miten sellainen puhe vaikuttaa nuoriin.”

Harry J. Anslingerin 1950-luvulla kehittämästä porttiteoriasta ei ole minkäänlaista näyttöä. Porttiteoria oli alun perin yksi Anslingerin ja entisen Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin keinoista käydä julistamaansa huumeiden vastaista sotaa, joka epäonnistui.

Liioittelu ja valheellinen tieto syö valistuksen uskottavuutta.

Olisi syytä puhua sen sijaan riskiryhmäteoriasta, eli mitkä tekijät altistavat ihmisiä riippuvuuksille. Huumausaineita on kokeillut lähes miljoona suomalaista. Heitä kaikkia lienee turha rangaista.

Huumeita ei tietenkään pidä millään tavalla glorifioida. Haitoista tulee olla kattavasti tietoa saatavilla ja huumausaineiden erot tehdä selväksi jo koulussa. Esimerkiksi heroiinia ja kannabista on turha verrata samanarvoisina keskenään. Molemmissa aineissa on riskinsä, mutta heroiini on moninkertaisesti vaarallisempi ja koukuttavampi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suurimmalla osalla kannabiksen käyttö on satunnaisia viihdekäyttöä, joka ei johda kovempiin aineisiin saati ongelmakäyttöön. Liioittelu ja valheellinen tieto, esimerkiksi vääräksi todistetun porttiteorian tuuttaaminen, syö huumevalistuksen uskottavuutta.

”Itse ovat polkunsa valinneet!”

Kukaan ei halua päihderiippuvaiseksi, kuten kukaan ei halua itselleen mielenterveyden ongelmia tai syöpää. On ylimielistä väittää, että sairastuminen olisi jollain tapaa oma päätös.

Riippuvuuteen voi sairastua kuka tahansa korkeasti koulutettu työssäkäyvä tai työtön ja syrjäytynyt henkilö. Satoja tuhansia suomalaisia alkoholismiin sairastuneita usein sympatisoidaan, mutta huumeiden käyttäjiä kohtaan asenne on eri.

”Ruiskunvaihtopaikat myös lisäävät huumeiden käyttöä, kun saa neuloja helpolla ilman mitään tietojen antoa ja hoitoonohjausvelvoitetta!”

Huumeita käytetään joka tapauksessa, oli puhtaita neuloja saatavilla tai ei. Mahdollisuus neulojen vaihtoon estää tautien leviämistä. Myöskään ehdotettuihin huumeiden käyttöhuoneisiin ei ryntää jokainen kadun tallaaja vain siksi, koska siellä huumeita saisi käyttää laillisesti. Niihin hakeutuisivat riippuvuussairaat ihmiset. Ne, jotka eivät kykene olla ilman.

”Ehkä tämä kehittyy vielä siihen suuntaan, että yhteiskunta tarjoaa päivittäisannokset niille, jotka haluavat olla pilvessä loput elämänsä päivät. Onko ehdotuksessa nyt enää mitään järkeä joku voisi kysyä. Maksajan kannalta.”

Huumehaitat mietityttävät tietysti myös veronmaksajan näkökulmasta. Monia tuntuu harmittavan se, että yhteiskunnan varoilla valvottaisiin tai ”tuettaisiin” huumeiden käyttöä ja ylipäätään autettaisiin riippuvaissairaita. Kyseiset toimintatavat ovat kuitenkin paljon edullisempi vaihtoehto, kuin hoitamatta jättäminen. Olethan mukana viemässä keskustelua asialliseen ja myötätuntoiseen suuntaan.