Kaisa Kaarnan kolumni Kesälomalla stressitöntä lepoa ja spontaania retkeilyä – älä unta näe

Kesä lipuu sormien välistä ja mitään ei ole taaskaan kerennyt tehdä. Piti käydä reissussa, rannalla, huvipuistossa ja mökilläkin. Aurinko paistaa ja päivä on kauneimmillaan, mutta itse olet sisällä, koska yksinkertaisesti et jaksa lähteä ulos. Silti stressaat ja ahdistut, koska olet sisällä.

Miksi meistä tuntuu, että jokainen auringonsäde on elettävä kuin viimeistä päivää? Ehkä kun kotosuomessa aurinko näyttäytyy harvoin, niin kyllä sitten pitää olla ulkona, kun kerta on hyvä sää. Harva kuitenkaan kokee samanlaista painetta kesäisenä sadepäivänä, koska yhteiskunta antaa luvan lojua sohvalla ja katsoa televisiota.

Moni kokee kesällä suorituspaineita ja fomoa, eli fear of missing out -ilmiötä. Pelätään, että jäädään paitsi jostain tärkeästä, kun ei olla jatkuvasti touhuamassa. Kaverit tuntuu tekevän koko ajan jotain.

Neljän viikon lomalla on ehdittävä kaikki.

Nykyään sosiaalinen media lisää paineita loman vietosta. Näemme jatkuvasti kauniita, siloteltuja lomakuvia ja ajatellaan, että itsekin on pakko saada aikaiseksi. Reissussa kaikille pitää näyttää, kuinka on nähnyt tämän ja tämän nähtävyyden, eli käyttänyt jokaisen sekunnin "tehokkaasti". Kiiltokuvien ulkopuolella lapsi oikeasti sairastui matkapahoinvointiin, rengas puhkesi ja otsa paloi, mutta ei kun niin kivaa oli koko ajan! Uupuneenakin on aivan pakko lähteä rannalle, jotta voisi näyttää muille tekevänsä jotain, vaikka yhtään ei huvittaisi pötköttää helteessä tuskissaan.

Kesällä on paljon kaikkea kivaa tekemistä, mutta toisaalta niin vähän aikaa. Neljän viikon lomalla on ehdittävä kaikki. Yhtäkkiä jokainen päivä on täyteen tupattu ja yllättävä tyhjä viikonloppu kummittelee. Itselleen ei anneta yhtään kesähetkeä "hukattavaksi". Entä jos on aivan poikki ja kaipaisi yksinkertaisesti vain lepoa. Keho suoranaisesti huutaa peiton alla pötköttämistä, mutta mieli patistaa pihatöihin, koska aurinko paistaa. Eikö loman tarkoitus ole juuri levätä, jotta voi palata uudella energialla töihin? Ei paahtaa koko lomaa täysillä ja hypätä sitten suoraan vauhdista toiseen oravanpyörään.

Suomalaisilla on myös tapana hyppiä asioiden edelle. Kohta on juhannus ja sitten onkin jo joulu, siinä se kesä menikin. Kesäkuussa huolestutaan, kuinka päivät lyhenevät ja illat pimenevät. Kohta sitten sytytellään kynttilöitä ja juodaan kuppi kuumaa nojatuolilla samalla kun syksyn televisio-ohjelmat alkavat. Ei ihme, että kesä tuntuu lyhyeltä. Elokuukin on vielä täysin kesäkuukausi, sanoitte mitä sanoitte.

Jos minulla on vapaapäivä ja ulkona on hyvä sää, niin varmasti keksin jotain tekemistä. Ei tulisi kuuloonkaan löhötä tai esimerkiksi nukkua kertynyttä univelkaa pois. Tai jos lepää, niin viimeistään illalla tulee olo, että päivä valuu hukkaan ja on äkkiä keksittävä tekemistä. Kuka lähtee jäätelölle, mökille tai iltauinnille?

Jokainen meistä tarvitsee aikaa hengähtää ja luulen, että harvalla se onnistuu juostessa to do -listaa läpi kohdasta toiseen. Ellei juokse silmät kiinni. Jospa etukäteen suunnittelemisen ja listaamisen sijaan eläisimme yhden kesän spontaanisti. Nukkuisimme kolmen tunnin päiväunet tai söisimme jäätelöä aamupalaksi, koska se tuntuu siinä hetkessä hyvältä.

Miksi emme voisi elää päivä kerrallaan ja olla laskematta päiviä loman loppumiseen. Pysähtyä hetkeksi. Pitää edes yksi kesä suoritusvapaana. Olla tuntematta huonoa omatuntoa aurinkoisen päivän viettämisestä sisällä, koska se on täysin sallittua.