Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Markus Pirttijoen kolumni Onko tulevaisuutemme sama kuin Saharan hopeamuurahaisella?

Saharan aavikolla elää muurahainen, joka on yksi maailman kestävimmistä ellei kestävin eläin kuumuutta vastaan. Tämä Cataglyphis bombycina, jota Saharan hopeamuurahaiseksikin kutsutaan, kuuluu lisäksi Telluksen nopeimpiin eläinlajeihin. Se pystyy juoksemaan sekunnissa 85,5 senttimetriä eli yli 100 kertaa oman pituutensa verran. Jos sama vauhti suhteutettaisiin homo sapiensin kokoon, meidän pitäisi hilputella paikasta toiseen noin 700 kilometrin tuntivauhtia.

Vikkelistä kintuista on hopeamuurahaiselle hyötyä, sillä se elää Saharan autiomaassa, jossa lämpötila nousee yli 50 asteeseen. Murkun on vieläpä kyettävä tulemaan pesästään tulikuumalle hiekalle kaikkein paahtavimpaan aikaan, jotta se saa ruokaa muttei itse tule syödyksi. Ensin pitää odottaa, että muut eläimet kuolla kupsahtavat kuumuuteen, että niistä voi käydä napsaisemassa palan pesään vietäväksi ja yhdyskunnan elintarvikehuollon varmistamiseksi. Liian kauaa ei kuitenkaan voi odottaa, koska ilman viilentyessä muurahainen päätyisi samoille apajille ilmestyvän liskon vatsaan.

Tehokasta, vihollisista vapaata peliaikaa on päivässä vain hetki. Muurahainen pystyy hyödyntämään siitä 10 minuuttia nopeutensa sekä auringonvaloa heijastavan hopeanvärisen kuorensa ansiosta.

Kellarista saa kustannustehokasta maaviileää sohvaperunoille.

Kesäloma on oivallista aikaa muurahaisten seurailuun ja sielunelämän pohtimiseen. Meikäläisille tutumpien kusiaisten ja niiden valtuuksien sijaan olen tänä kesänä miettinyt juuri näitä hopeamuurahaisia. Voisiko ihmiskunnan tulevaisuus olla sama kuin niillä? Vikkelät jalat ja auringonvaloa heijastava ulkokuori ei ole meille synnyinlahja, mutta älykkäänä lajina kykenemme kuitenkin kompensoimaan tällaiset puutteet teknisillä apuvälineillä. Oikeastaan ominaisuudetkin ovat sivuseikka. Olen miettinyt erityisesti sitä, onko ihmiskuntakin pakotettu tulevaisuudessa pesiinsä.

Euroopassa on tänä kesänä nähty ennätyksellisiä helteitä. Tapahtumia on peruttu. Ulkona liikkumista on kehotettu välttämään. Mikään ei viittaa siihen, että kyseessä olisi poikkeusilmiö vaan pikemminkin trendi. Lämpöennätyksiä lyödään vuosi vuodelta. Brittein koleilla ja sateisilla saarillakin mitattiin tänä kesänä yli 40 asteen lämpötiloja. Se oli asia, jonka piti tapahtua vasta 2050-luvulla. Toteutuneen pohjalta uskallan ennustaa, että Suomessakin nähdään vastaavia lämpötiloja paljon ennen vuosisadan puoliväliä. Siis useimpien meidän elinaikanamme.

Koska keinotekoinen viilentäminen ei voi jatkua ikuisesti ja hirvittäähän se nykyisillä sähkönhinnoillakin, meidän on pakko keksiä siihen muita ratkaisuja. On jo keksittykin. Australialaiselta tuttavalta kuulin, kuinka hänen kotimaassaan koteja rakennetaan jo maan alle. Kellareissa on viileämpää, sen tietää varmasti jokainen rintamamiestalossa asuva.

Tulevaisuuttamme voi siis olla, että kodit rakennetaan alaspäin. Se ero meissä kuitenkin on muurahaisiin verrattuna, että iltaisin ja öisin tallustavia liskoja meidän tuskin tarvitsee kovin nopeasti alkaa pelätä. Ehkäpä meidän käy niin, että vuorokausirytmimme muuttuu: nukumme päivisin ja valvomme öisin. Silloin ihmisiä voi verrata moniin muihinkin luonnon eläimiin. Ajan mittaan varmaan sokeudummekin kuten alati pimeässä elävät myyrät.

Tällainen tulevaisuudennäkymä asettaa myös toistaiseksi vielä vaiheessa olevan maakellariprojektin aivan uuteen valoon. Sen ohella, että kellari tuottaa maalämpöä perunoille, sieltä saa myös kustannustehokasta maaviileää sohvaperunoille.