Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Susanna Pajakon kolumni Ne viiltävät ja tekevät kipeää, mutta voivat myös pelastaa ­­– sanat ovat tekoja, joiden merkitystä ei koskaan saisi unohtaa

Sanat.

Ne me muistamme.

Toisin kuin vanha sananlasku väittää, haukku todellakin tekee haavan, ja se haava voi olla niin viiltävä, ettei se arpeennu vuosikymmeniin. Mutta on sanoilla jälkensä myös toiseen suuntaan. On sanoja, niin kauniita ja merkityksellisiä, että ne kaikuvat vielä kauan poislähtömme jälkeen, seuraaville sukupolville.

Sanat uppoavat syvälle sielumme syövereihin.

Vahvat, nostattavat sanat, jotka tiukan paikan tullen kiipeävät tajuntaamme mielemme sopukoista tuomaan meille lohtua, kannustusta ja valoa.

Sanat voivat kantaa karikon yli, kannatella pois pahasta, jopa kivusta.

Ihmisoikeusaktivisti Martin Luther Kingin I have a dream, puhe tasa-arvosta mustan ja valkoisen väestön välillä, valittiin aikanaan 1900-luvun parhaaksi yhdysvaltalaiseksi puheeksi. ”Minulla on unelma, että jonain päivänä tämä kansakunta nousee ja elää todeksi oppinsa: Me pidämme itsestäänselvänä totuutena, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi.”

Kingin sanoja "Minulla on unelma" siteerataan tänäkin päivänä tuon tuosta, tosin täysin irrotettuna alkuperäisestä kontekstistaan.

Toisen maailmansodan aikaan vuonna 1940 Britannian pääministeri Winston Churchill kohotti maanveljiensä taistelutahtoa inhorealistisilla sanoillaan: "Minulla ei ole teille tarjolla mitään muuta kuin verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä".

Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn sanotaan voittaneen berliiniläiset 26.6.1963 puolelleen yhdellä virkkeellä. Presidentti korosti tukeaan Länsi-Berliinille kylmän sodan aikana näin: ”Kaikki vapaat ihmiset, missä he asuvatkaan, ovat Berliinin asukkaita, ja vapaana miehenä voinkin ylpeänä sanoa: Ich bin ein Berliner!”

Lause jäi historiaan, vaikka vuosikymmeniä myöhemmin jotkut irvailivatkin presidentin sanoneen olevansa berliininmunkki eikä berliiniläinen.

Historia on suuria sanoja ja suuria puhujia tulvillaan. Nykypäivän karismaattisena sanojen käyttäjänä voimme pitää Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyä, jonka puhujan taidot ovat auttaneet ukrainalaisia sinnittelemään ja kauhujenkin keskellä uskomaan tulevaisuuteensa. Mutta suuret sanat eivät ole pelkästään kansakuntien johtajien tai valokeilassa patsastelevien yksinoikeus.

Me jokainen muistamme äidin, isän, ystävän, opettajan sanoja.

Kannustavia, pehmeitä, ymmärtäviä, mutta myös niitä kovia, kipeitä ja sivaltavia.

Sanoilla on valtava merkitys. Joskus jonkun juuri oikeaan aikaan sanotut sanat voivat muuttaa kuulijansa koko elämänsuunnan. Sanat voivat kantaa karikon yli, kannatella pois pahasta, jopa kivusta.

Joskus kauniit sanat yllättävät. Muistan kerran työpaikalla, kun tulin iltapäiväkahville, ja kysyin ahtaasti istuvalta pöytäseurueelta, sopiiko liittyä seuraan. Yksi heistä kohotti katseensa ja sanoi: ”Totta kai. Valon määrä lisääntyy heti.”

Tuon lauseen lämpö on jäänyt vahvana mieleeni. Juuri tuotahan parhaat sanat ovat. Kaikkialla, missä ikinä me tätä maallista taivaltamme kuljemmekaan, sanojen mahti on hyvä muistaa. Sanoilla on voitettu sotia, muutettu maailmanhistoriaa, tehty unelmia todeksi. Kansakuntina, mutta kansakunnat koostuvat yksilöistä. Ihmisistä, joille sanat ovat myös tekoja.