Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Missä ja millainen on oma lähimetsikkösi? Kerro meille lähimetsikkösi merkityksestä

Lukijalta | Onnistummeko ilmastotavoitteissamme ulkoistamalla päästöjä?

Pariisin ilmastosopimuksessa olevat maat raportoivat ainoastaan päästöjä, jotka tuotetaan niiden maantieteellisellä alueella. Tämän logiikan mukaan me, jotka kulutamme paljon, mutta tuotamme vähän, olemme näillä kriteereillä vihreämpiä kuin maa, joka tuottaa paljon, mutta kuluttaa itse vähän? Joten kenen päästöjä ne kiinalaisten päästöt oikeastaan ovatkaan?

Kyseenalainen on myös niin sanottu Hinku-laskenta, jonka pohjalta lähes sata kuntaa on sitoutunut vähentämään päästöjään (hiilineutraalisuomi.fi). Siitä nimittäin puuttuvat sekä kulutusperusteiset että rakentamisen päästöt. Rakentamisen (materiaalit yms.) osuus kaikista päästöistä on kuitenkin jopa 30 prosenttia.

Päästöongelman lisäksi rakentaminen käyttää puolet maailman uusiutumattomista luonnonvaroista ja synnyttää 40–50 prosenttia jätteistä (EU tutkimushanke Relief 2003). On oltava rehellisiä ja myönnettävä, että on erittäin epäekologista rakentaa Suomea kahteen kertaan pakonomaisen keskittämisen seurauksena. Jopa asumiskelpoisia taloja puretaan uusien tieltä samalla, kun haja-asutusalueella jo rakennettu asuntokanta ja infra jää käyttämättä.

Koska rakentamisen ja kuluttamisen päästöt Hinku-laskennasta puuttuvat, saadaan yksityisautoilun osuus näyttämään todellisuutta suuremmalta. Johtopäätöksenä onkin, että yksityisautoilua tulee vähentää.

Päästöt on laskettava rehellisesti ja oikeudenmukaisesti.

Pitkien etäisyyksien maassa kansalaisia pitäisi kuitenkin kohdella oikeudenmukaisesti eikä rajoituksia tule tehdä niiden ehdoilla, jotka pärjäävät pelkästään pyöräillen tai joiden elämä rajoittuu ratikan tai muun joukkoliikenteen varrelle.

”Oikeudenmukaisen” vihreän siirtymän pitää koskea myös maaseudulla asuvia, jotka tässä tilanteessa kylläkin joutuvat lisäksi maksamaan keskittämisen seuraukset, vaikka eivät siitä itse hyödy.

Samalla, kun sivuutetaan rakentamisen ja kulutuksen päästöt, on maatalous autoilun ohella rajujen päästövähennysvaatimusten kohteena. On selkeästi tarkoitushakuista, että ruokahävikki, joka syntyy kodeissa ja laitoksissa, lasketaan maatalouden päästöiksi.

Kaiken lisäksi maataloudelle suunnitellaan lisää kustannuksia tuovia toimenpiteitä, muun muassa hiilineutraaliustavoitetta kiristetään viidellä vuodella ilman riittävää lisärahoitusta. Päästövähennyksiä on maataloudellekin toki asetettava, mutta ilman riittäviä resursseja vaarannamme huoltovarmuutemme.

Toimiakseen maatalous tarvitsee palveluja ja toimivan ja kustannustehokkaan logistiikan. Asutuksen, palvelujen ja vastaavien keskittäminen on jo valmiiksi heikentänyt maatalouden houkuttelevuutta ja kannattavuutta. Tämä on lyhytnäköistä tilanteessa, jossa maailmalla yhä laajemmat alueet muuttuvat viljelykelvottomiksi ilmastonmuutoksen seurauksena.

Päästöt on laskettava rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. Muussa tapauksessa kunnianhimoiset päästötavoitteet kääntyvät sinänsä hyvää tarkoitusta vastaan.

Kirjoittaja on pirkkalalainen aluevaltuutettu (kd.).