Timo Heinosen Vierailija-kirjoitus Maksaa mansikoita – maatalouden kannattavuus on kaikkien asia

Mansikka on suosittu puheenaihe tähän sesonkiaikaan. Missä on parhaat marjat ja paljonko maksaa? Eräs mansikanviljelijä jutteli tuossa, että viljelijän pitäisi saada viiden kilon laatikosta reilusti yli 40 euroa, jotta viljelijä saisi kustannukset katettua eli itse viljelyn, työntekijöiden palkat sivukuluineen ja vielä jätettyä itselleenkin edes jonkinmoisen tuntipalkan.

Suomalainen maatalous, kuten monet muutkin alat, on elänyt vaikeita aikoja viime vuodet. Tänä keväänä viljelijöitä kylmäsivät sekä säät että kustannusten kova nousu. Itselläni on parikin läheistä maatilaa, joiden kanssa näistä aiheista tulee säännöllisesti juteltua. Olen yrittänytkin hieman päästä paremminkin sisälle siihen, mitä suomalaisella maatilalla tänä päivä tapahtuu. Ja tapahtuuko pian enää mitään?

Tiloilla nimittäin pohdituttaa jo vakavasti esimerkiksi se, saadaanko lannoitteita ja onko niihin varaa. Riittääkö raha kaikkien peltojen kylvämiseen, kun polttoöljynkin hinta hipoo ennätyksiä?

Suomalaisen ruoantuotannon arvostus on nyt onneksi noussut. Huoltovarmuudesta puhutaan myös huoltoasemaparlamenteissa ja kotimaisuuden varmistava joutsenlippu löytyy melkein joka kaupan hyllyltä. Kaiken pitäisi siis olla hyvin, mutta samaan aikaan on arvioitu, että maamme maatiloista lopettaa jopa kolmannes kolmen vuoden sisään.

Riittääkö raha kaikkien peltojen kylvämiseen, kun polttoöljynkin hinta hipoo ennätyksiä?

Vaikka tuottajahinnat nousisivat edes osittain kohonneiden kustannusten perässä, ei tällä vielä päästä pureutumaan todelliseen tilojen kannattavuusongelmaan.

Tilanteen ratkaisu ei ole helppoa ja muun muassa tuottajien, kaupan ja elintarviketeollisuuden välinen tulonjako on ollut keskusteluissa ja vuosia. Se, ettei yksinkertaista ratkaisua ole, ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö työtä tulisi jatkaa. Pakko on.

Esimerkiksi maatalouden tuet, mukaan lukien nykyiset kriisinaikaisetkin tuet, tulisi ohjata tehokkaammin niin, että ne vaikuttavasti auttaisivat maataloutta ja tosiasiallisesti omaa ruuantuotantoamme. Nyt pitää varmistaa, että meillä on jatkossakin esimerkiksi omaa lihatuotantoa ja myös kannattavia vilja- ja muitakin kasvinviljelyn tiloja.

Välttämätöntä on myös purkaa byrokratiaa. Paperin pyörittäminen aiheuttaa kustannuksia niin maatiloille kuin valtiolle, ja myös harmaita hiuksia ja lukemattomia työtunteja. Kyllä tiloilla ymmärretään, että valvontaa on – mutta turhasta pitäisi joskus osata myös luopua. Ja luottaakin.

Myönnän olleeni vaatimassa yhtä lisäsääntelyä itsekin – nimittäin ruoan alkuperämaan ilmoittamista sekä kaupassa että ravintoloissa. Tämän koen kuitenkin sen arvoiseksi – kotimaisten tuotteiden löytäminen kaupasta on nyt vielä helpompaa kuin koskaan ja ravintoloissa on tieto alkuperästä oltava näkyvissä.

Tätä se ei muuten ollut reilu kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa teimme Kaksi viikkoa vain kotimaista ruokaa -tempauksen. Näin me kuluttajat voimme osaltamme olla suomalaista maataloutta auttamassa.

Oikein hyvää kesää teille kaikille ja ostetaan tänäkin kesänä keittiöihimme vain kotimaista ja mielellään vieläpä lähiruokaa.

Kirjoittaja on hämäläinen kansanedustaja (kok.) ja valtiovarainvaliokunnan kokoomusvastaava.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut