Aino-Kaisa Pekosen Vierailija-kirjoitus | Joustavat työsuhteet vaativat tiukkaa lainsäädäntöä

Työnteon on taattava ennakoitava toimeentulo. Tämä ei kuitenkaan toteudu etenkään sellaisissa työsuhteissa, joissa on viikoittain vaihteleva määrä työtunteja tarjolla. Erityisesti niin sanotuilla nollatuntisopimuksilla työskenteleville tarjottava työmäärä voi jäädä pieneksi, jopa sopimuksen alarajaan eli nollaan tuntiin. Lisäksi työtä teetetään määrä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa sadoillatuhansilla ihmisillä, joilla olisi halu ja mahdollisuus työskennellä täysiaikaisesti ja vakituisesti.

Eduskunnassa hyväksyttiin tänä keväänä lakimuutoksia, joilla toteutetaan Euroopan unionin työehtodirektiivin kansallinen toimeenpano. Direktiivin tarkoituksena on antaa erityisesti vaihteleva-aikaisilla sopimuksilla työskenteleville turvatummat ja ennakoitavammat työehdot.

Esimerkiksi viime tipassa tapahtuvat työvuoromuutokset vaikeuttavat työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista, ja tästä tullaan jatkossa määräämään esimerkiksi niin, että alle 48 tuntia ennen työvuoroa perutusta työvuorosta maksetaan korvaus. Lisäksi työajoista ja työvuorojen ilmoittamisaikataulusta on sovittava yksiselitteisesti.

Olosuhdelisää voidaan verrata esimerkiksi ylityölisään.

Työehtodirektiivin ohella hyväksyttiin hallitusohjelman kirjaus vaihtelevalla työajalla työskentelevien työajan vakiinnuttamisesta. Jatkossa työnantajan täytyy oma-aloitteisesti tarkastella toteutuneita tunteja vuoden välein ja nostaa työsopimuksen tuntimäärän alarajaa, mikäli tunnit ylittävät tämän rajan jatkuvasti.

Jos nollatuntisopimuksella työskennellyt on tehnyt viikoittain töitä esimerkiksi kymmenen tuntia, täytyy alaraja nostaa kymmeneen tuntiin. Vasemmisto on jo pitkään ajanut nollatuntisopimuksista luopumista, ja näenkin, että hallitusohjelman kirjauksen toimeenpaneminen on yksi askel kohti sitä.

Vasemmistoliitto hyväksyi kesäkuun puoluekokouksessaan puolueelle uuden tavoiteohjelman, joka sisältää myös kirjauksen laissa säädettävästä olosuhdelisästä tilanteisiin, joissa ihmisten työsuhteilla tehdään joustoa. Uutta olosuhdelisää maksettaisiin aina, kun työtä teetettäisiin määrä- tai osa-aikaisena. Tämä parantaisi tällaisilla työsopimuksilla tekevien ihmisten toimeentuloa ja lisäisi kynnystä solmia perusteettomia määrä- ja osa-aikaisia työsuhteita.

Olosuhdelisää voidaan verrata esimerkiksi ylityölisään, jonka tarkoituksena on korvata säännöllisen työajan ylittävänä aikana tehtyä työtä. Työntekijää ei voi kohdella vain resurssina, vaan on muistettava, että on kyse hänen toimeentulostaan ja elämästään, minkä takia joustosta aiheutuvan haitan edes osittainen korvaaminen on perusteltua.

Koska työsuhteiden muodot ja työn tekemisen tavat ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä, on työelämästä tullut monille aiempaa epävarmempaa. Onkin siis äärettömän tärkeää, että myös osa-aika-, silppu- ja vaihteleva-aikaista työtä tekeville taataan vahvat oikeudet työelämässä.

Yhteiskunnan on pystyttävä vastaamaan työn muutoksen haasteisiin, ja lainsäätäjien oltava valmiita päivittämään lainsäädäntöä.

Kirjoittaja on Hämeen vaalipiirin kansanedustaja (vas.).

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut