Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päivitämme verkkosivujamme, tilaajien on kirjauduttava uudelleen

Kaisa Kaarnan kolumni Pitäisikö olla olematta, jottei häiritsisi ketään seksuaalisesti?

Lavatanssit pari viikkoa sitten. Minulla on päälläni uusi, vihreä ja kesäinen kukkamekko. Mies lähestyy minua, virnistää ja sanoo, kuinka mekko korostaa kivasti reisiäni. Tuijotan epäuskoisena ja kaverini napauttaa, kuinka minussa on paljon muutakin kehuttavaa. Mies toteaa, että kauneus on katsojan silmissä ja poistuu.

En tahtonut seksuaalissävytteistä kommenttia tuntemattomilta, en silloin enkä jatkossakaan. Riippumatta siitä, mitä minulla on päälläni.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan ei-toivottu seksuaalinen kommentointi on yksi seksuaalisen häirinnän muodoista. Pienikin "humoristinen" huulenheitto toisen vartalosta voi olla todella ikävää, eikä myöskään sallittua.

Minua järkyttää mitä lehdissä ja maailmalla on lähiaikoina tapahtunut. Poliitikko levittää kuvia hameessa istuvasta kansanedustajasta, ja päätoimittaja pohtii julkisesti "kevyessä juhannuskolumnissaan", ovatko vähäpukeiset naiset seksuaalista häirintää. Mistä lähtien nainen on ollut seksuaalista häirintää olemalla vain olemassa?

Pukeudummeko seuraavaksi lakanaan, jotta emme päätyisi isojen lehtien otsikoihin tahtomattamme? Sitten olisi toisaalta joidenkin mielestä liikaa päällä, emmekä korostaisi naisellisuuttamme.

Paljas reisi ei ole yhtä kuin kyllä.

Vuoden 2017 tasa-arvobarometrin mukaan seksuaalista häirintää oli viimeisen kahden vuoden aikana kokenut 39 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä. Alle 35-vuotiaista naisista häirintää oli kokenut yli puolet.

Myös vuonna 2021 THL:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan peruskouluikäisten 8.–9. luokkien sekä ammattikoulun ja lukioiden ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijatyttöjen seksuaalinen häirintä on lisääntynyt kahden vuoden takaisiin tuloksiin verrattuna. Aiemmin häirintäkokemuksistaan kertoi kolmannes, mutta kahdessa vuodessa lukema on noussut niin, että jo puolet vastaajista raportoi häirinnästä.

Surullista.

Esimerkeistäni huolimatta häirintä ei kohdistu ainoastaan naisiin, se ei katso sukupuolta, aikaa tai paikkaa.

Olit minkä kokoinen tai näköinen tahansa, saat pukeutua juuri kuten tahdot. Jokaisella on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen sekä keholliseen itsemääräämisoikeuteen.

Olemme niin tottuneita tällaiseen, että se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Miksi yhteiskunta opettaa pukeutumaan peittävästi, eikä sen sijaan arvostamaan jokaisen koskemattomuutta. Paljas reisi ei ole yhtä kuin kyllä.

Kuulin hiljattain, kuinka ystäväni mies päätti hänen puolestaan, mitä tämä saa laittaa päälleen lähtiessä juhlimaan. Ei liian lyhyttä hametta, ei liian avonaista kaula-aukkoa tai liikaa paljasta mahaa. Monilla on pinttynyt ajatus, että paljastavat vaatteet on puettu toisia varten. Todennäköisesti hän tekee sen itseään varten ja pukee juuri omaa kehoaan imartelevia vaatteita.

Minua suututtaa, kuinka paljon annamme joskus anteeksi. Ei ole okei koskettaa toista tahtomatta, ei edes "vahingossa" ja "ohimennen" yökerhossa. Viimeksi kun minulle kävi näin, kerroin siitä kiukustuneena miespuolisille ystävilleni. He tokaisivat "eihän tuossa ollut mitään pahaa"; mutta minun iltani oli pilalla. Koskemattomuuttani oli rikottu ja minä tunsin sen, pakarassakin.

Minulla on oikeus pukeutua hameeseen ilman, että pelkäisin olevani joillekin seksuaalista häirintää. Oikeus tanssia yökerhossa ilman, että kukaan koskee minuun. Oikeus pukeutua kuten tahdon ilman, että kukaan kommentoi reisiä, käsivarsia, mahaa tai kasvoja. Minun kehoni on täysin oma asiani, eikä se kuulu kenellekään muulle.