Pääkirjoitus Kehittäminen etenee Evolla vain yhteistyöllä

Evon alueesta näyttää tulevan paikallaan junnaava kiistakapula maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön välille. Toivottavasti alueen kehittäminen ei viivästy kiistelyn takia loputtomiin, niin kuin nyt näyttäisi pahimmillaan käyvän.

Ministeriöiden välinen kiista ei toki estä suositun retkeilyalueen käyttöä. Evolle on lyhyt matka eteläisen Suomen asutuskeskuksista. Monelle lahtelaisellekin tuttu retkeilyalue pitää sisällään merkittyjä reittejä ainakin 70 kilometriä. Alueelta lähtee lisäksi Päijänne-Ilves -yhdysreitti Padasjoelle ja Aurinko-Ilves -reitti Asikkalaan.

Evon alueesta kiistely on kilpistynyt kahteen kysymykseen, pitäisikö aluetta kehittää retkeilyalueena vai tiedekansallispuistona ja toisaalta sallitaanko metsästys ja jos sallitaan, niin kuinka suurella alueella.

Evo on yksi Etelä-Suomen suurimmista metsäalueista.

Evon retkeilyalueen kehittämistyöryhmä luovutti kesäkuun lopussa raporttinsa maa- ja metsätalousministeri Antti Kurviselle (kesk). Ehdotuksen mukaan Evosta tulisi retkeilyalueiden 2.0, jossa kaikille toiminnoille olisi tilaa.

Kurvinen kiitteli, että yksimielistä raporttia on helppo lähteä viemään eteenpäin. Näin varmasti onkin, sillä tiedekansallispuistoa ajaneet tahot eivät olleet ryhmässä mukana. Evon tiedekansallispuiston perustamista ehdottanut työryhmä jätti oman esityksensä vuosi sitten.

Nyt tehdyn uuden selvityksen mukaan retkeilyalueelle pitäisi lisätä majoituskapasiteettia ja ravintolapalveluja. Se, kuinka paljon luontokohteeseen lopulta tarvitaan erilaisia fasiliteetteja, on tietenkin makuasia.

Luontomatkailu on kovassa nosteessa ja monia viehättäisi ravintoloita enemmän se, ettei luontopoluilla tarvitsisi kulkea jonoissa. Tilaa riittää, sillä noin 8 500 hehtaarin suuruinen Evo on yksi Etelä-Suomen suurimmista metsäalueista.

Kolmatta raporttia ei enää tarvita, sillä nyt olisi korkea aika päästä eteenpäin. Kurvisen mielestä myöskään tiedekansallispuisto ei ole lainkaan huono idea. Hän toivoo retkeilyalueen edistyvän jo tällä hallituskaudella. Jotta näin kävisi, pitäisi kummankin ministeriön ja niiden asettamien työryhmien ryhtyä yhteistyöhön. Ei sen pitäisi olla edes vaikeaa, sillä molemmat tavoittelevat alueen vetovoimaisuuden ja kävijämäärän lisääntymistä ja sitä kautta taloudellisia hyötyjä. Kumpikin raportti puhuu myös tutkimuksen lisäämisestä sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä.

Kaikki tuntuisi olevan kohdallaan, vaan mistä hiertää?