Pääkirjoitus Työvoimapula näkyy baarissa ja lautasella

Suomessa on keskustelu paljon osaajapulasta, mutta keskustelu menee usein väärille raiteille. Keskustelua hallitsee pula huippuosaajista sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista.

Pulaa on kuitenkin kaikenlaisista tekijöitä, eikä ongelma ole uusi. Palvelualalla rekrytointihaasteita on ollut jo ennen koronaa ja työntekijöiden tarve kasvaa entisestään. Yhtenä esimerkkinä tästä on hotelli- ja ravintola-ala, jota korona-aika kuritti kovalla kädellä. Matkailu- ja ravintola-alan edunvalvontajärjestö Mara on arvioinut, että 10 000–20 000 ravintola-alan ammattilaista vaihtoi alaa koronapandemian aikana.

Kotimaan matkailija saattaa törmätä tilanteisiin, joita on vaikea ymmärtää. Siihen on saanut tottua jo ennen koronaa, ettei tarjoilija puhu suomea. Se on kuitenkin uutta, että tarjoilija ei osaa kertoa tilattavasta annoksesta mitään tai antaa ainuttakaan viinisuositusta.

Työnantajienkin on syytä katsoa peiliin.

Tietämättömyys ammatin perusasioista kertoo huutavasta työvoimapulasta, ja toisaalta siitä, ettei kaikilla yrittäjillä ole asiat kunnossa. He eivät ole perehdyttäneet riittävästi kesätyöntekijöitään, jos ollenkaan.

Alan työvoimapula koskee niin syrjäseutuja kuin pääkaupunkiseutua. Pääkaupunkiseudulla ja maakuntakeskuksissa on jouduttu sulkemaan ravintoloita kesäksi tai rajoittamaan aukioloaikoja työvoimapulan takia. Kesätyöntekijät ovat aiempaa kokemattomampia, ja keittiöammattilaisia on ollut vaikea saada.

Pääkaupunkiseudulla on turvauduttu jo pitkään ulkomaiseen työvoimaan. Sama kehitys leviää koko maahan. Ulkomaalaisia työskentelee ympäri Suomea yhä enemmän sekä tarjoilijoina että keittiössä.

Työperäinen maahanmuutto ja sen helpottaminen on yksi keskeinen keino helpottaa alan työvoimapulaa. Alan yrittäjien mukaan saatavuusharkinnan poiston sijaan olisi siirryttävä puhumaan saatavuuskannustuksesta eli siitä, miten löytää keinoja lisätä Suomen kansainvälistä houkuttelevuutta. Suomi kilpailee ulkomaisista osaajista lähes kaikkien muiden länsimaiden kanssa. Hotelli- ja ravintola-alalla suomen kielen taito ei ole niin tärkeää kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Tähän yhtälöön ei sovi perussuomalaisten vaatimus, että työperäisen maahanmuuttajan pitäisi ansaita vähintään 3 000 euroa kuukaudessa. Eikö se ole tärkeämpää, että suomalaisilla matkailualan yrittäjillä on työntekijöitä ja he voivat edistää kotimaan matkailua?

Työnantajienkin on syytä katsoa peiliin. Työntekijöiden pysyvyyteen voi vaikuttaa palkalla ja erilaisilla bonuksilla sen sijaan että keplotellaan vuokrafirmojen työntekijöillä.