Lukijalta | Suomen on pelattava kovaa turkkilaista peliä Nato-jäsenyydestä

Suomen Nato-jäsenyyden tie on käynyt kovin kivikkoiseksi. Meitä on neuvottu kärsivällisyyteen neuvotteluissa Turkin Erdoganin kanssa. Jälleen kerran meidät, rehellisyyteen kasvatetut, on havaittu kovassa maailmanpolitiikan pelissä liian hyväuskoisiksi.

Olen kannattanut Natoon liittymistä 1990-luvulta asti. Luottoa naapuriimme minulla ei ollut silloinkaan. Nyt kuitenkin olemme tulleet kriittiselle rajalle. Venäjä haluaa takaisin imperiuminsa. Tästä Putin puhui aivan suoraan juuri vähän aikaa sitten. Sinisilmäisyytemme on kadonnut.

Entä kuinka on Turkin laita? Jos kaunis puhe ei tehoa, on löydettävä vipu, joka toimii pakkovänkärinä. Sellaisen käyttö ei yleensä ole kuulunut suomalaiseen politiikkaan. Meidän on kuitenkin pelattava turkkilaisilla säännöillä. Voisi esimerkiksi vihjata, että ellei homma etene, tehdään sitten sitä, mistä meitä on väärin perustein syytettykin. Voitaisiin vaikkapa varustaa Syyrian kurdijoukkoja tehokkailla panssarintorjunta-aseilla ja muulla sotilaallisella tuella.

Minusta on äärimmäisen vastenmielistä leikkiä sorretun kurdikansan oikeuksilla. Ennemmin olisin liittymättä Natoon. En myöskään haluaisi olla pönkittämässä Turkin johtajan egoa nöyristelemällä hänen edessään.

Jos emme kelpaa tällaisenamme Naton jäseneksi, niin jääköön sikseen. Sitten on vain todettava, ettei Nato – ei siis vain Erdogan – huolinut meitä, koska halusimme pitää kiinni oikeusvaltioperiaatteistamme.

Syyn siihen, ettei Nato laajentunutkaan Pohjolan perukoille, voi tällöin oikeutetusti vierittää muille Nato-maille. Syylliseksi joutuisi myös pääsihteeri Stoltenberg, joka lupaili perusteettomasti pikaista pääsyä Natoon.

Joku voi kysyä, miten me sitten pärjäämme, jos tulee tiukka paikka. Viime kädessä meidät on aina jätetty yksin. Emmehän ole tärkeitä emmekä korvaamattomia kenellekään, jotta puolestamme uhrauduttaisiin. Silloin täytyy vain varustautua kaikilla tehokkaimmilla asejärjestelmillä, etenkin niillä, joita Ukrainalla ei ole ollut tarpeeksi.

Nyt viimeistään on käynyt ilmi, että sellaisia yhteenliittymiä, joissa vaaditaan kaikkien jäsenten täyttä yksimielisyyttä, ei olisi koskaan pitänyt perustaa. Aina on joku, joka alkaa kiristää muita vastoin yhteistä etua. Näin on Natossa ja samoin EU:ssa.

Kirjoittaja on lahtelainen filosofian tohtori.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut