Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Mikael Hoikkalan kolumni MM-kiekon olutkohu oli lähinnä pintakuohua – suomalaisen tapahtumajärjestäjän kannattaa silti vilkuilla merta edemmäs

Kotimaisessa mediassa kohistiin jääkiekon MM-kisojen aikaan oluen hinnasta Tampereella. Kyseessä oli suhteellisen mitätön myrsky kaljatuopissa: Nokia-areenassa alkoholi ei ollut juuri sen kalliimpaa kuin suomalaisissa isoissa yleisötapahtumissa on jo totuttu. Tuopista saa pulittaa pitkän pennin musiikkifestivaaleillakin.

Toisenlaisia vertailukohtia löytyy toki, kun tutkii internetin rajatonta tiedon valtatietä.

Twitterissä toimii Matsisapuskat-niminen tili, jossa raportoidaan kuvien ja hintatietojen kera urheilutapahtumien tarjoiltavista ruoka- ja juoma-annoksista. Päivityksiä pukkaa lähes päivittäin. Viikunaviineri ja kahvi FC Kiffenin Kakkosen jalkapallo-ottelussa, 6,50 euroa. NEIPA-olut Huuhkajien maaottelussa, 12 euroa.

Ammolleen leuka loksahtaa kahden peräkkäisen twiitin kohdalla toukokuulta. Ensin: kuuden oluen setti Belgian jalkapalloliigan KV Mechelenin ottelussa, 16,5 euroa. Sitten: iso, yli 0,7 litran Stella Artois -tölkkiolut (sattumoisin belgialainen sekin) Miami Heatin NBA-koripallo-ottelussa, 17 dollaria eli yli 16 euroa. Tuoppikoossa on eroja, mutta silti: toisessa pelissä sixpack samaan hintaan kuin yksi olut toisessa!

Jossain menee kuluttajan kipuraja, jonka ylittyessä tuote jää ostamatta.

Paljonko on sopivasti? Sitä miettii jokainen yrittäjä ja myyntimies tuotteen hintaa määrittäessään. Tapahtumabisnekseen yhdistäessä yhtälö käy entistä monimutkaisemmaksi. Jossain menee aina kuluttajan kipuraja, jonka ylittyessä tuote jää ostamatta tai tyydytään vähempään määrään – tai jäädään kokonaan kotiin.

Suomessa niin raaka-aineet kuin työvoima ovat kallista. Matsisapuskat-tiliä selaamalla tulee kuitenkin vaikutelma, että Ruotsissa ottelueväät ovat piirun halvempia kuin Suomessa. Kustannustaso on korkea Ruotsissakin – mutta myynnin volyymit ovat suurempia. Allsvenskan-jalkapalloliigassa viiden suurseuran katsojakeskiarvot ovat viisinumeroisia lukuja.

Ero on myös kulttuurissa. Suurelle osalle maailman penkkiurheilijoista urheilutapahtuma on sosiaalinen tilaisuus, jonne saavutaan viihtymään, viettämään seuraelämää ja syömään hyvin. Tarjoilujen taso on usein tärkeämpää kuin pelin taso.

Tähän todellisuuteen on vihdoin alettu havahtua Suomessakin. Tarjonta monipuolistuu ja laatu paranee. Ei ole ihan pöllöä ajatella stereotypioiden kautta: hyvä, jos saat makkaralla houkuteltua äijiä katsomoon, mutta vielä parempi, jos saat vegenakeilla myös heidän tyttöystävänsä mukaan.

FC Lahti ylitti päivityskynnyksen Matsisapuskat-tilillä toukokuussa ja keräsi ansaitusti kehuja. Cilantron tacot, Merosen makkarat ja Lahden Erikoisen oluet ovat juuri sellaista paikallista laatua, jota 2020-lukulaiselle kuluttajalle kelpaa tarjota. Hinnatkaan eivät ole kohtuuttomat.

Isoimmaksi surkuttelun aiheeksi jää edelleen stadioneiden taso. Tarjoilun ja tapahtumatuotannon parantaminen on hyvä alku ja osoitus seuroilta, että ympärille rakennettava infra ei menisi hukkaan.

Palataan vielä Suomen ja Ruotsin vertailemiseen. Yleisurheilun ystävät ovat saattaneet huomata, että syyskuun Suomi–Ruotsi-otteluun Olympiastadionille ei pääse ihan halvalla. Edullisimpien peruslippujen päivähinnat alkavat 30 eurosta ja koko viikonlopun liput 50 eurosta ylöspäin. Viime vuonna Tukholmassa Finnkampeniin pääsi halvimmillaan päiväksi reilulla 20 eurolla ja koko viikonlopuksi reilulla 40 eurolla.

Tuntuvia eroja vaikkapa nelihenkisen perheen laskelmissa. Paljonko on sopivasti, saattaa kuluttaja miettiä.