Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Ilkka Kuosmasen kolumni Näinä aikoina isänmaan miesten pitäisi rakentaa lisää tuulivoimaa

Huoltovarmuus, huoltovarmuus, huoltovarmuus. Siinä Suomen sisäpolitiikan kolme suurta kysymystä tällä hetkellä.

Vaimo ostaa vesipöniköitä autotalliin, ja mitä yritän miettiä, mistä säilykkeistä tykkäisin eniten, jos pitäisi kyhjöttää 72 tuntia pannuhuoneessa taskulampun valossa. Saattaa olla, että ei olisi siinä vaiheessa oikein mikään maullaan. Ja millä niitä purkkeja edes lämmitettäisiin?

Kovin vähän konkreettista saamme asiassa aikaan. Pari tomaattia sentään istutetaan, ja kaksi perunatornia nousee takapihalle tuttavan esimerkin innoittamana. Ei niillä vielä pitkälle pötkitä, mutta onpahan jotain, mitä kesällä kastella.

Kauppareissulla parannamme ukrainalaisten kotivaraa: heidän asiansa on nyt meidän. Lions Clubin ystävällinen nainen ojentaa marketin ovella valmiin listan asioista, joita tänne paenneilta ukrainalaisilta nyt erityisesti puuttuu.

Enimmäkseen listalla on tavallisia juttuja kuten suihkusampoota, pesuaineita, jauhoja, sokeria, suolaa. Omalle kauppalistalleni en kyllä koskaan laittaisi tattarisuurimoita. Kollega valistaa myöhemmin, että tattaria käytetään Ukrainassa lisukkeena niin kuin meillä perunaa tai makaronia. Mutta mihin he käyttävät etikkaa ja kuivattua persiljaa?

Kassalla ukrainalaisten ruokakassia pakatessa alan miettiä, minne me pakenisimme, jos lähteä pitäisi. Pohjois-Norja houkuttelee, matka on vain kovin pitkä. Sikäläiset saisivat sitten ehkä ihmetellä, miksi suomalaisevakoiden kauppalistalla on kardemummaa, kanelia ja ruisjauhoja. Saunaoluita ei varmaan kehtaisi pyytää, kun ei olisi sitä saunaakaan.

Samaan aikaan seuraan Suomen pyristelyä irti Venäjän tuottamasta fossiilisesta energiasta. Siinä savotassa tarvitsemme kaikki keinot, uusiutuvista ydinvoimaan. En oikein ymmärrä esimerkiksi niitä orimattilalaisia ja hollolalaisia, jotka vastustavat sitkeästi tuulivoimaloiden rakentamista perämetsiinsä.

Kriitikoiden mielestä kilometrin etäisyys asutukseen ei riitä mihinkään. Pitäisi kuulemma olla vähintään 20 kilometriä korpea välissä, ettei myllyjen humina aja ihmisiä tolaltaan. Sori vaan, mutta minun korvissani kovempaa meteliä pitävät ne ukrainalaiset, joiden kodit Venäjä on pommittanut tuusan nuuskaksi, osin meidänkin öljyrahojemme tuella.

En oikein ymmärrä niitä, jotka vastustavat tuulivoimaloita.

Sinne tänne ympäri maata ripoteltu tuulivoimaloiden verkosto olisi huoltovarmuuden kannalta nähdäkseni hyvä ratkaisu. En muista yhdenkään turistin häiriintyneen esimerkiksi Olostunturin tuulimyllyistä, jotka ovat sentään jauhaneet sähköä hiihtokeskuksen vieressä jo parikymmentä vuotta. Majesteettiset myllyt toimivat oikeastaan aika hyvänä maamerkkinä, kun itse harhailin joskus Oloksen laduilla.

Helsingin Sanomien (26.5.) mukaan tuulivoiman tuotto ylittää Suomessa jo nykyisinkin parhaina päivinä esimerkiksi ydinvoiman, mutta kipakat pakkaspäivät ovat tekemätön paikka. Tuotantovaihteluita pystytään kuitenkin jatkossa tasaamaan yhä paremmin, kun yhteispohjoismaiset sähkönsiirtoverkot ja erilaiset energiavarastot kehittyvät.

Itse voisin hyvinkin kuvitella ottavani tuulimyllyn tontilleni, jos yksityisen minivoimalan pystyttäminen olisi kannattavaa. Koska näin ei tietääkseni ole, kohennan ensi talven huoltovarmuutta tekemällä tuulenkaatoja metsästä polttopuiksi. Eräänlaista tuulivoimaahan sekin tavallaan on: sen minkä aurinko kasvatti, tuuli tuli ja energiapuuksi tuomitsi.