Koko hallituskauden ajan on liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.) ajanut voimakkaasti miljardien eurojen ”tunninjuna”-hankkeita, ja näitä ”tulevaisuusinvestointeja” edistämään on perustettu useita hankeyhtiöitä. Valitettavasti ei ministeri eikä koko liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) tunnu elävän reaalitaloudessa.
Näitä mittavia vaalilupauksia haluttiin hallitusohjelmaa laadittaessa luonnollisesti kirjata, mutta maailma ei ole ollenkaan sama kuin kesällä 2019. Tuli korona, tuli Ukrainan sota ja talouskasvu hyytyi.
Nykyiset lähtökohdat Tampere–Helsinki- ja Kouvola–Porvoo-radoille ovat epärealistiset. Reilun kymmenen minuutin ajansäästön eteen oltaisiin valmiit investoimaan useita miljardeja euroja.
Kaikki kannattavuuslaskelmat perustuvat edelleen kasvaviin matkustajamääriin, mutta viimeistään koronan myötä tilanne on radikaalisti muuttunut. Kauppakamareiden ja Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) tuoreimpien selvitysten mukaan pandemian jälkeinen työperäinen matkustaminen tulee vähenemään jopa 30 prosenttia.
Nykyiset lähtökohdat Tampere–Helsinki- ja Kouvola–Porvoo-radoille ovat epärealistiset.
Suomen rataverkoston suurin haaste on nykyisen verkoston yksiraiteisuus. Esimerkiksi Savon ja Karjalan radan osalta raideparin lisääminen toisi huomattavia säästöjä matka-aikoihin ja mahdollistaisi rahtiliikenteelle tuntuvan kuljetuskapasiteetin noston. Näiden investointien kustannukset ovat selvästi uusia ratalinjauksia pienempiä, ja hankkeet voitaisiin käynnistää nopeasti.
Uusilla ratalinjauksilla olisi myös merkittäviä vaikutuksia aluepolitiikkaan ja erityisesti Kanta- ja Päijät-Hämeeseen. Pelkästään varautuminen mahdollisiin 2040-luvulla toteutettaviin ratahankkeisiin voi heijastua monien yritysten sijoittautumissuunnitelmiin.
Suomea on kehitetty yksituumaisesti kolmen kasvukeskuksen ympärille, ja uudet ratalinjaukset ovat entisestään vahvistamassa tätä epätervettä kehitystä. Kilpailu kuntien ja kaupunkien vetovoimaisuudesta kiristyy ja työvoiman saatavuus tulee olemaan tärkein tekijä yritysten sijoittumispäätöksiä tehtäessä.
Idässäkin epäillään Itäradan hyötyjä: "1,7 miljardilla 12 minuutin aikasäästö"
Nykyisessä tilanteessa olisi välttämätöntä arvioida uudelleen näiden uusien ratalinjausten tarpeellisuutta ja vaikuttavuutta. Hämeen vaalipiirin kansanedustajien tehtävänä on vaikuttaa LVM:ään ja vaatia nopeita toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Erityisesti päähallituspuolueen kansanedustajilla on merkittävä rooli oman puolueen ministerin päätöksiin vaikuttamisessa.
Suomi velkaantuu ja ikääntyy nopeasti. Valtion on pystyttävä priorisoimaan paremmin kustannuksiaan. Puolustusmenot, rahoitus- ja sote-kustannukset kasvavat voimakkaasti. Nykyinen rataverkosto ja tiestö vaativat jo selvästi suurempia ylläpito- ja korjauskustannuksia kuin valtion budjettiin on kirjattu.
Uutena ja konkreettisena uhkana on myös Saimaan kanavan käytön loppuminen. Laivarahdin siirtäminen rekkoihin ja rautateille on ilman mittavia raide- ja tiestöinvestointeja erittäin haastavaa. Toivottavasti ministeriössä osataan varautua tähänkin muutokseen nopeasti ja uudelleen arvioida ei-välttämättömiä investointeja.
Kirjoittaja on DI, HHJ ja Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja.