Ville Skinnarin Vierailija-kirjoitus Millaisia Nato-maita Suomesta ja Ruotsista tulee?

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti perustavanlaatuisesti koko Euroopan turvallisuusympäristöä. Suomelle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko hakea lisäturvaa puolustusliitto Natosta tai jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Suomen jäsenyys Natossa ei ole suunnattu ketään vastaan. Se on valinta vakauden ja vapauden puolesta. Kyse on Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta. Liittyminen Natoon on ennen kaikkea keino täydentää Suomen nykyistä turvallisuusratkaisua.

Suomen turvallisuuden perusta on nyt ja jatkossa vahva oma puolustuskyky. Myös tällä hallituskaudella on tehty historiallisia panostuksia Puolustusvoimiin ja puolustushankintoihin aina hävittäjistä henkilöstöön. Ja vaikka Suomi ei lähde liittymiskeskusteluihin vaatimuslistalla, on silti selvää, että ydinaseettomasta Pohjolasta on voitava puhua jatkossakin.

Suomi teki ratkaisunsa itsenäisesti, mutta sitä välttämättömäksi tehnyttä tapahtumaketjua – eli sotaa Euroopassa – emme kuitenkaan itse valinneet. Valitessaan Naton, Suomi valitsi rauhan ja vakauden.

Syytä juhlintaan ei kuitenkaan ole. Olemme tässä tilanteessa siksi, että Suomen lähiympäristö on selkeästi turvattomampi ja epävarmempi paikka, kuin se oli vielä jokin aika sitten. Venäjä-suhteemme on muuttunut radikaalisti yhteistyövaraisesta turvallisuudesta sotilaalliseen pidäkkeeseen perustuvaksi.

Tämän viikon ratkaisuun johtaneet palaset tulivat pöydälle jo joulun välipäivinä.

Kävin tällä viikolla läpi muistiinpanojani viimeisen puolen vuoden ajalta. Jälkeenpäin katsottuna näkee, että tämän viikon ratkaisuun johtaneet palaset tulivat pöydälle jo joulun välipäivinä. Mikä sitten vei Suomen Natoon?

Ei pelkästään Ukrainan sota ja sen seuraukset, vaan ennen kaikkea sen liikkumatilan kaventuminen, joka Suomella oli ollut. Yhdessä sovitut sitoumukset ja periaatteet, joihin luotimme ja odotimme myös Venäjän luottavan, eivät enää pitäneet.

Suomen tie Natoon kulkee yhtä matkaa ja yhtäaikaisesti Ruotsin kanssa. Pidimme Ruotsin kanssa tiiviisti yhteyttä koko alkukevään. Pohdimme aidosti eri vaihtoehtoja, mutta lopulta oli selvää, että Nato-jäsenyys on paras keino säilyttää Suomen, Ruotsin ja Itämeren alueen vakaus.

Lähitulevaisuuden keskeinen kysymys on, millaisia Nato-maita Suomesta ja Ruotsista tulee? Tässä sosiaalidemokraattisten puolueiden yhteistyöllä on keskeinen rooli. Pohjoismainen malli ei ole itsestäänselvyys, ja sen ylläpitäminen vaatii töitä – myös kotimaassa.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien myötä kaikki Pohjoismaat kattava Nato-yhteistyö on merkittävä lisä koko Pohjolan turvallisuudelle. Vieraillessani huhtikuussa Tanskassa, esiin nousi selvästi se, että tanskalaiset haluavat Pohjoismaiden aitoa yhteistyötä. Tässä on selkeä muutos aiempaan.

Norjan vahvuudet tiedämme ja tunnemme: vahva talous ja kansainvälinen profiili rauhanvälityksessä, mutta samalla valtava ja välttämätön muutos kohti kestäviä energiamuotoja. Pohjoismaat ovat yhdessä merkittävä taloustoimija maailmassa ja myös turvallisuuden tuoja, emme sen kuluttaja.

Nato-prosessimme on edelleen kesken ja dialogia esimerkiksi Turkin kanssa pitää käydä ”suomalaisen” rauhallisesti. Matkustan Turkkiin kesäkuun alkupuolella tarkoituksenani käydä dialogia maidemme kauppa- ja taloussuhteiden tiivistämiseksi.

Kirjoittaja on lahtelainen kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri (sd.).