Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Onneksi Suomi ei alkanut vaatia Karjalaa takaisin

Elämme historiallisia hetkiä. Venäjä on hyökännyt naapurimaahan valloittaakseen takaisin entiseen Neuvostoliittoon kuuluvia alueita. Miljoonia ukrainalaisia on joutunut lähtemään sotaa pakoon ulkomaille. Heitä on paljon Suomessa ja myös Päijät-Hämeen alueella.

Suomessa on sodan jälkeen ollut avoin kysymys, voisimmeko saada takaisin ainakin osan viime sodassa menetetyistä alueista, erityisesti Karjalasta. Asian puolesta ovat toimineet monet yhdistykset ja poliitikot.

Merkittävä hetki oli Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991. Hajonneen suurvallan perijäksi jäi Venäjä, joka ryhtyi Jeltsinin johdolla muuttamaa valtion taloutta ja politiikkaa länsimaiseen suuntaan.

Jeltsin vieraillessa Suomessa vahvisti maamme puolueettoman aseman ja antoi positiivisia lausuntoja Karjalan mahdollisesta palautuksesta. Tämä tietenkin innosti aktiivisia aluepalautuksen edustajia esittämään, että Suomen pitäisi ryhtyä neuvottelemaan asiasta.

Meillä oli maamme johdossa onneksi henkilö, joka tunsi naapurin hyvin.

Nyt voidaan todeta, että onneksi silloinen ulkopoliittinen johto presidentti Koiviston johdolla ei tarttunut tilaisuuteen eikä mitään neuvotteluja aloitettu. Jälkeenpäin Koivisto on saanut tästä paljon kovaa kritiikkiä, koska hyvää tilannetta ei käytetty hyväksi.

Meillä oli maamme johdossa onneksi henkilö, joka tunsi naapurin hyvin. Hän oli jo nuorena sodan aikaan tutustunut naapuriin kiväärinpiipun takaa. Myöhemmin toimiessaan aktiivisesti politiikassa hän oli opiskellut venäjän kielen ja historiaa. Hän tunsi hyvin venäläisen tavan toimia ja tavoitteet. Suomi ei lähtenyt uudelleen lyömään päätään Karjalan mäntyihin.

Palautusasia nousi vielä julkisuuteen vuonna 2020, jolloin Tarton rauhasta tuli kuluneeksi 100 vuotta. Aluepalauttajat keskustelivat asiasta julkisuudessa, ja valtion johdon suuntaa esitettiin, että Suomen pitäisi tehdä aloite neuvottelujen aloittamiseksi Venäjän kanssa. Jälleen turhaan.

Ulkopoliittisella johdolla oli silloinkin realistinen käsitys, ettei asiasta kannata neuvotella naapurin kanssa. Nykyiset rajat ovat vakiintuneet, eikä niiden tarkistamisesta kannata ryhtyä keskustelemaan.

Jeltsinin jälkeen valtaan nousi nykyinen presidentti, jonka aikana tilanne on muuttunut niin, että Suomi hakee sotilasliittoutuma Naton jäseneksi. Nykyisestä itärajasta on muodostumassa Naton raja, siis selvästi lännen ja idän välinen poliittinen ja sotilaallinen rajalinja. Epävarma optio muuttuu turvatakuuksi naapurin mahdollisesti vihamielisiä toimenpiteitä vastaan.

Valitettavasti rajan molemmin puolin vuosikymmenien aikana tapahtunut positiivinen kehitys on päättynyt. Korona lopetti evakkojen jälkeläisten kotiseutumatkat Karjalaan ja samoin venäläisten turistimatkat tänne.

Evakkojen jälkeläisenä olen ollut kiinnostunut Karjalan historiasta ja vanhempieni kotiseuduista Karjalassa. Tein ensimmäisen matkan näille seuduille elokuussa 1991. Palatessani kotiin kuuntelin radiosta uutisia, että vanhan liiton miehet olivat yrittäneet vielä ottaa vallan käsiinsä. Yritys kukistettiin nopeasti, ja Jeltsinin kausi alkoi. Tämän jälkeen olen käynyt Venäjällä useita kertoja.

Olen perehtynyt vuosien kuluessa aluepalauttajien kirjoituksiin ja perusteluihin, miksi Karjala tai osa siitä pitäisi saada takaisin. En ole ollut kovin vakuuttunut näistä, enkä ole kannattanut aluepalauttajien ehdotuksia rajan tarkistamisesta. Sen sijaan olen lämpimästi kannattanut yhteistyön kehittämistä Karjalassa nykyisin asuvien ja suomalaisten välillä. Nyt nämä suhteet ovat poikki, ja aika näyttää, milloin niitä voidaan jälleen ryhtyä kehittämään.