Venäjän pöyristyttävä ja rikollinen hyökkäys itsenäiseen Ukrainaan on tuonut meille uuden maahanmuuttajien ryhmän. Tämä ryhmä ei pakene kodeistaan huonoa elämää, köyhyyttä tai oman valtion sortoa. Ukrainalaiset pakenevat kotimaastaan Venäjän hyökkäyssotaa.
He ovat joutuneet jättämään pakon edessä kodit, arjen ja työpaikat taakseen – aivan kuin talvisodan ja jatkosodan yhteydessä moni suomalainen. Kuten moni muukin lapsi, oma äitini lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin useiksi vuosiksi, vieraaseen ympäristöön ja keskelle vierasta kieltä. Auttamishalulla ja uuden elämän tarjoamisella siitäkin selvittiin.
Enemmistö sotaa pakenevista ukrainalaisista ovat äitejä, lapsia ja isovanhempia, jotka isät ja pojat laittoivat pakomatkalle jääden itse taistelemaan niin maansa kuin koko Euroopankin puolesta.
Kun ravintolan läpi pyyhkäisi luotisuihku, ei tarjoilijan ammattitaito kadonnut.
Meillä on nyt käsissämme maahanmuuttajien erityisryhmä, joka on ammattitaitoista ja länsimaalaisittain verkottunutta kansaa. Kun sairaanhoitajan lääkkeet ja kanyylit tippuivat lattialle venäläisen ohjuksen osuttua sairaalaan, ei vuosien lääketieteellinen kokemus kadonnut – vain sairaala. Kun ravintolan läpi pyyhkäisi luotisuihku, ei tarjoilijan ammattitaito kadonnut – ainoastaan paikka, jossa ammattiaan harjoittaa.
Nyt meillä, maailman onnellisimmassa maassa, on näytön paikka siinä, kuinka nämä useiden eri alojen ammattilaiset saatetaan nopeasti ja ihmisarvoisesti harjoittelujen, oppisopimusten tai nopeutettujen työlupien avulla tekemään oman osaamisensa mukaista työtä. Työn kautta integroiminen yhteiskuntaan on parasta kotouttamista, ja samalla se antaa sotaa paenneille muuta ajateltavaa kuin huolen läheisistä ja tuttavista.
Uskon, että maassamme on tuhansia yrityksiä ja yhteisöjä, jotka haluavat auttaa pyyteettömästi sotaa paenneita ukrainalaisia. Yhteiskuntamme pitäisikin nyt tarjota työpaikkoja, etenkin useilla työvoimapulan runtelemilla aloilla. Esimerkiksi useat maatilat ovat näyttäneet tässä jo mallia tarjotessaan turvan työntekijöidensä perheille ja läheisille.
On selvää, että suurin osa sotaa paenneista ukrainalaisista palaa koteihinsa pahimman ollessa ohi, mutta vääjäämättä osa jää – etenkin he, jotka ovat päässeet näyttämään ammattitaitoaan täällä Suomessa.
Kirjoittaja on Vanajanlinna Groupiin kuuluvan Mukkulan Kartanon yrittäjä.