Terhi Säynäjärven kolumni Miten varautua maalittamiseen ja häirintään?

Nato-keskustelun kiihtyessä meitä on alettu varoitella hydridivaikuttamisesta.

Kaikenlaista ikävää tuntuu olevan luvassa. Jos pankin tietojärjestelmät eivät toimi, kortilla maksettavaksi aiotut ruokatavarat voivat jäädä kaupan kassalle. Suomen pankki kehottaakin nyt varaamaan jonkin verran käteistä kotiin.

Jos tilillä on rahaa, nosto on helppo juttu. Paljon vaikeampaa on sen sijaan varautua maalittamiseen, häirintään ja hakkerointiin. Sosiaalisen median tilit voivat johtua kiusaamisen kohteiksi – erityisesti median edustajien ja muiden vaikuttajien tilit.

Meillekin on jo konsernissa jaettu turvallisuusohjeet, jotta osaisi torjua häirintää.

Tekniset keinot on nopeasti käyty läpi tarkistuslistojen avulla. Mutta miten varautua henkisesti kestämään mustamaalausta, outoja tarinoita ja väitteitä?

Pikakeinoja tällaiseen varautumiseen ei ole. Perustyö on tehty kasvatuksessa ja koulutuksessa vuosien aikana. Voisi siis ajatella, että meillä asiat ovat hyvin. Mehän emme usko höpöpuheita, vaan tutkittua tietoa, vai mitä?

On vaikea kuvitella, miksi itänaapurissa suuri osa kansasta uskoo valheisiin, jopa koulutetut ihmiset. Taustalla on varmasti ainakin se, että kun samoja asioita hoetaan jatkuvasti julkisuudessa, lopulta voi jopa ukrainalaisten väittäminen natseiksi alkaa tuntua todelta.

Seuraamme samanmielisiä ja vältymme pohdinnoilta.

Ihmisen on vaikea torjua tietoa, jos vaihtoehtoja ei ole esillä. Nyt Venäjällä on käytössä myös ankara pelote: poikkipuoliset näkemykset ovat kiellettyjä vankeustuomion uhalla.

Ihmiselle on luonnollista hakea vahvistusta omille näkemyksille: kuulemme ja näemme erityisesti ne asiat, jotka tukevat nykyisiä olettamuksiamme. Seuraamme helposti some-maailmassa vain samanmielisiä ja vältymme näin ikäviltä ja aikaa vieviltä kyseenalaistuksilta ja pohdinnoilta.

Ihmiselle on myös luontaista ajautua ajattelemaan, että totuus olisi kätevästi jonkinlainen kompromissi kahden ääripään välillä. Näin voi unohtaa mahdollisuuden, että toinen kanta olisi oikea ja toinen väärä. Ehkä on välillä hyvä ravistella itseään ja ottaa esimerkki historiasta. Mieti kahta väitettä orjuudesta: orjuus on väärin tai orjuus on oikein. Se tuskin on kompromissinomaisesti vähän oikein tai vähän väärin.

Orjuusesimerkin otti esiin viime viikolla professori Juhani Knuuti tiede- ja terveystoimittajien koulutuksessa. Hän muistutti jälleen kerran siitä, kuinka propaganda ja virheellisten terveysväitteiden toistuva esittäminen toimii tehokkaasti.

Knuuti on tehnyt jo vuosien ajan työtä virheellisiä terveysväittämiä vastaan. Työsarkaa riittää, sillä kolmasosa suomalaisista on esimerkiksi sitä mieltä, että kansanparantajilla on tietoja ja taitoja, joita lääkäreillä ei ole (Tiedebarometri 2019).

Toivottavasti kyber- ja hybridivaikuttamisen uhka – ja myöhemmin ehkä tositoimet – saa nyt suomalaiset kaipaamaan entistä enemmän tutkittua tietoa. Toivottavasti pysähdymme aina kysymään, mihin väitteet perustuvat. Jos väitteiden takana on tutkimustuloksia, olisi hyvä kysyä, millaisia tutkimuksia on tehty.

Aina on myös tarpeen pohtia, kuka hyötyy siitä, että "faktat" niellään kyselemättä.

Kiehtovan tarinan ei koskaan kannata antaa hämätä.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut