Millamari Uotilan kolumni Asunnon etsijä törmää yhä useammin digitaaliseen remonttiin

Asuntoilmoitusten virrassa vastaan tulee koti, joka on viimeisen päälle laitettu. Olohuoneen seinissä on nätti vaalea sävy, ja lattia on selvästi hiljattain uusittu. Sisustuskin on suoraan skandinaavisen kodin oppikirjasta puuhuonekaluineen ja mustavalkoisine tekstiileineen. Ei nuhjuisuutta, ei kulumia, ei ajastaan jääneitä muotivärejä. Näyttää siltä kuin koti olisi juuri remontoitu ennen myyntiin laittamista.

Ja silmän lumetta se onkin. Asunnon moderni, raikas ilme on tehty digistailaamalla.

Kun klikkaan myynti-ilmoituksen auki ja selaan kuvia pidemmälle, illuusio katoaa ja asunnon todellinen kunto paljastuu. Tapetit ovat kellastuneet, parketti kulunut ja sisäkatto tumma ja matala.

Ärsyttää, että tuli edes klikattua ilmoitusta. Kiva kuva oli ansa, johon lankesin.

Asuntojen digistailaaminen eli virtuaalinen sisustaminen alkoi yleistyä 2010-luvun lopulla, ja nyt siihen törmää netin asuntovälityssivustoilla yhtenään.

Silottelussa ei sinänsä ole mitään uutta. Aikaisemmin asuntoja sisustettiin myyntikuntoon lainahuonekaluilla. Kodin tavarapaljoutta karsittiin ja pinnat puunattiin. Sohvapöydälle tuotiin kukkia ja nippu puolihuolimattomasti aseteltuja sisustuslehtiä.

Nyt sisustamisen voi tehdä nopeasti tietokoneen ruudulla, ja lopputulos on hyvin aidonnäköinen.

Asunnon ostajalle kuvien muokkaamisen määrällä on väliä.

Uutta ei ole sekään, että asuntoja myydään unelmilla. Kun parikymmentä vuotta sitten kiersin vanhempieni kanssa omakotitalojen esittelyissä, myönteisiä mielikuvia nostateltiin verbaaliakrobatialla. Tarjolla saattoi olla ryhtevä talo remonttia pelkäämättömälle monien mahdollisuuksien puutarhalla. Se tarkoitti, että tontilla tai talossa ei ole tehty mitään viiteenkymmeneen vuoteen.

Toisaalta henki asuntokaupassa tuntui olevan, että ilmoitukseen laitettujen kuvien oli vastattava todellisuutta, sillä esittelyyn saapuvan asiakkaan ei haluttu pettyvän.

Tänä päivänä hyvilläkin kuvilla on vaikeaa erottua, koska kuvatulva on niin valtava. Siksi konstit herättää huomio ovat muuttuneet myös asuntokaupassa.

Kuluttajan näkökulmasta on kuitenkin huolestuttavaa, jos rajaa todenmukaisen ja kuvitellun välillä jatkuvasti pusketaan. Voiko kuvia muokata kuinka paljon tahansa, kunhan digistailaamisesta on maininta kuvan alanurkassa?

Kiinteistövälitysfirmat perustelevat digistailausta sillä, että muokatut kuvat näyttävät, millainen asunto voisi olla täydessä potentiaalissaan.

Asuntoa etsivälle muokkaamisen määrällä on kuitenkin väliä. On eri asia lisätä tyhjiin huoneisiin virtuaaliset kalusteet kuin laittaa asunnon pintamateriaalit uusiksi. Kuvaa katsoessa olo on kuin keisarilla, jolla ei ole vaatteita: myydäänkö minulle asuntoa, jota ei sellaisenaan ole olemassa?

Kuluneen lattian tai haljenneiden kaakeleiden peittäminen saa myös miettimään, mitä muuta asunnosta on piilotettu. Välttämättä ei mitään, mutta kaunistelun tarve nakertaa luottamusta.

Digiremppa voi korkeintaan antaa ideoita, mutta mikään valmis suunnitelma se ei ole. Vaikka kuvat ovat realistisen näköisiä, mikään ei takaa, että virtuaaliremppa on oikeasti toteutettavissa sellaisenaan. Hiiren klikkauksella kaadettu seinä ei ehkä olekaan purettavissa. Myös remontin kustannusarvion laatiminen jää ostajan asiaksi.

Unelmilla kun on lopulta hintalappunsa, vaikka joskus muuta väitetäänkin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut