Lukijalta | Akkumateriaalit vai öljy – maailma tuskin pelastuu kummallakaan tavalla

Vastaan Eelis Pulkkisen kirjoitukseen sähköauton dilemmasta (ESS 4.5.). Akkumetallien tuotanto on hänen mielestä ”likaista”. Geologin totaalinen pessimismi kaivosteollisuutta kohtaan hämmästyttää, vaikka kriittisyys on aiheellistakin. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka paljon öljyn etsintä, poraus, pumppaus, jalostus, kuljetus, jakelu ja häviöt kuluttavat rajallisia luonnonvaroja myös ”karmealla ja likaisella” tavalla?

Öljyn vienti ja tuonti on myös osoittautunut hyväksi kiristysvälineeksi valtioiden välisissä suhteissa. Liiallinen riippuvaisuus yhdestä energialähteestä realisoituu nyt todeksi Keski-Euroopassakin.

Akkujen metallit ovat kierrätettävissä, ja akkumetallien kierrätyslaitoksia suunnitellaan ja rakennetaan koko ajan lisää, kunhan autokanta vain sähköistyy, esimerkkinä kotimainen Fortumin kierrätyslaitos Harjavallassa. Akkumetalleja löytyy paljon myös Suomesta, ja akkuja valmistetaan esimerkiksi Valmetin akkutehtaalla Salossa. Olemme siinäkin suhteessa osittain omavaraisia.

Sähkön jakeluverkosto on valmiina, eikä tarvita kovinkaan paljon lisää kuparia tai alumiinia kotimaisen energian jakeluun latausasemilla ja kotiasemilla. Sähköenergian saatavuus ainakin Suomessa on taattu, mikäli akkuja pyritään lataamaan myös yöaikaan, jolloin teollisuuden energian käyttö on alhaisimmillaan. Silloin ei tarvita edes jakeluverkkojen syöttöjohtojen vahvistuksia.

”Polttoainepulaa” ei tule, ja hintakin on pysynyt kohtuullisena Suomessa, koska sähköenergia tuotetaan pääosin kotimaassa. Polttomoottoriauton kokonaispäästöt elinaikanaan ovat selvästi korkeammat kuin sähköauton EU:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan. Monet autotehtaat ovatkin luopumassa energiasyöppöjen polttomoottorien valmistuksesta ja kehittävät yksinkertaista tuotantoteknologiaa akuille ja sähkömoottoreille sopiville alustoille.

Akkumetallien riittävyys on yhtä suuri kysymys kuin öljynkin riittävyys. Miten saavutetaan oikea tasapaino, jottei käytetä luonnonvaroja loppuun emmekö tuhoa itseämme ja luontoa ainakaan hiilidioksidipäästöillä – siinä on tämän hetken yksi kiperimmistä ongelmista.

Öljyn käyttämisestä polttoaineena tulisi mahdollisimman pian luopua mittavien muidenkin päästöjen takia. Se on kuitenkin muoviteollisuudelle yhtä arvokas raaka-aine kuin akkumetallit autoille, mutta ”likaisempi” raaka-aine kuin akkumetallit. Kalliit akkumetallit korvaavia aineita testataan koko ajan, ja akkujen tehokkuus tulee paranemaan.

Päästötöntä energian tuotantomuotoa maapallolta ei ihmisen tekemänä löydy. Energian päälähde, aurinko, takaa aurinkokennon, tuuli, aalto ja vesivoimaloiden sähköntuotannon, mutta nämäkin voimalat joudutaan rakentamaan, ja päästöjähän rakentamisestakin syntyy.

Tämänhetkisen tiedon perusteella on vaikea nähdä öljyn tuotannon ja käytön polttoaineena olevan parempi ratkaisu kuin akkujen tuotanto. Maailma tuskin pelastuu kummallakaan tavalla.

Kirjoittaja on lahtelainen.