Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tuliko kotiseudun uutiset luettua viime viikolla? Testaa tietosi uutisvisassa

Lukijalta | Ymmärrän, mihin sodan jälkeinen suomettuminen perustui

Suomessa arvostetaan yli kaiken sotaveteraaneja niin kuin pitääkin, mutta harva tulee miettineeksi, että juuri tämä sukupolvi äänesti nämä nykyään kaikkien halveksimat YYA-Suomen poliitikot valtaan. Muistan hyvin, kun olin isäni mukana uimakouluikäisenä uimahallissa niillä vuoroilla, jotka oli tarkoitettu sotainvalideille. Saunan edusta oli täynnä erilaisia proteeseja muistona sodasta.

Keskustelut saunassa koskivat aina tietysti sotaa ja sitä, miten oli selviydytty kuin ihmeen kaupalla itsenäisinä. Venäjän vaikutus Suomen asioihin tiedostettiin, mutta sen ei annettu häiritä omaa elämistä.

Lukiessani edesmenneen isäni kantakorttia, jossa oli kerrottu, mihin taisteluihin hän oli osallistunut talvi- ja jatkosodassa, ymmärsin, mihin se sen ajan ihmisten sodan jälkeinen suomettumisen hyväksyminen perustui.

Nykyisiltä päätöksentekijöiltä puuttuu tämä kokemus sodan synnyttämästä pelosta, joka ohjasi vanhempaa sukupolvea päätöksenteossa.

Mielikuva siitä, että tämä nykyinen nuorempi päättäjäsukupolvi olisi rohkeampi tekemään koviakin päätöksiä ja hylkäämään Venäjän intressien huomioon ottamisen, tulee sitten ”koeponnistettua” Nato-päätöksen yhteydessä.

Jos Venäjän aloittama sota laajenee muihin Euroopan maihin, voi nykyinenkin päättäjä joutua kohtaamaan tämän pelon ja siitä seuraavan vastuunsa päätöksenteon yhteydessä.

Uskoisin, että suomettumisen aikakautena elettiin ”ajassa”, joka oli siihen hetkeen sopiva. Näin täytyy nytkin uskoa tapahtuvan, kun päättäjät pohtivat Natoon liittymistä.

Kirjoittaja on lahtelainen.