Lukijalta | Ihmisen köyhyys ei välttämättä poistu töitä tekemällä

Onko köyhyys rumaa, kuten Riku Reponen kirjoitti (ESS 29.4.)? Epäilemättä, jos asiaa katsotaan köyhän näkökulmasta tai hyvinvointivaltion, jonka pitäisi huolehtia siitä, että kaikilla olisi ihmisarvoinen toimeentulo ja kohtelu. Asenteiden muutos sen sijaan ei useinkaan auta, koska pitää ottaa huomioon konteksti, jossa asenteet syntyvät.

Köyhyys tarkoittaa sitä, ettei ihmisellä ole toimeentulon välineitä, suomeksi sanottuna rahaa. Rahaa saa pääsääntöisesti osallistumalla työmarkkinoille. Se taas, poistuuko köyhyys työtä tekemällä, on riippuvainen saadun palkan määrästä ja hintatasosta.

Tuloerojen kasvun voi olettaa lisäävän köyhyyttä – ainakin, jos rahaa siirretään aina enemmän työtä tekeviltä omistajille.

Ratkaisevaa köyhyyden näkökulmasta, on se, missä määrin palkkatyö on mahdollista. Jos työtä ei ole, vaihtoehdoksi jää tulonsiirtojen varassa eläminen. Syrjäytyminen. Syrjäytyneitä koskevat asenteet puolestaan leimaavat ihmisen usein työhön kelvottomaksi.

Hyvinvointivaltion kyky puuttua köyhyyteen perustuu talouden halukkuuteen maksaa veroja. Näin väitetään. Tässä porvarillinen asenne voi vaikuttaa. Nyt näyttää siltä, että erityisesti porvarien halu maksaa lisää veroja on vähäinen.

Asenteet voivat vaikuttaa myös rekrytointitilanteessa. Moni työnantaja tekee valintansa hakijan naamataulun, huhujen ja omien epäluulojensa varassa. Köyhyyden ongelman ratkaisun yksi kulmakivi on mahdollistaminen. Nykytekniikka luo tähän uudenlaiset mahdollisuudet. Liikeyritykset eivät ole ainoita vaurauden ja hyvinvoinnin luojia. Niitä pitää katsoa muustakin kuin porvarillisesta näkökulmasta.

Talous pitäisi nähdä yhteisenä ponnistuksena eikä niinkään rahasampona, jonka päätehtävä on tahkota tuottoa omistajille. Talous ei ole pelkkä yksityinen sektori, vaan se koskee koko yhteiskuntaa julkinen sektori mukaan lukien.

Kirjoittaja on lahtelainen.