Lukijalta | Oma historiamme on voimaannuttanut meidät auttamaan ukrainalaisia

Humanitaarinen hätä koettelee miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa, ja lähellämme Euroopassakin on suuri joukko pakolaisia joutunut jättämään kotinsa ja etsimään turvaa kaukana kotimaastaan.

Myötätuntoisessa, omat menneet taistelunsa ja menetyksensä kipeästi kokeneessa hyvinvointiyhteiskunnassammekin unohdamme liiankin herkästi oman haavoittuvaisuutemme.

Nyt miljoonien ukrainalaisten pakolaisten määrä havahduttaa meidät muistamaan myös omaa historiaamme.

Se muistuttaa myös voimien kokoamisen ja yhteistyön merkityksestä ja tarpeesta.

Ukrainalaisilla on selvästi oma talvisodan henkensä. Puhutteleva hiljaisuus vallitsi eduskuntasalissa, kun siellä kuunneltiin Ukrainan presidentin puhetta.

Me, television ääressä puhetta kuunnelleet, erityisesti karjalaiset juuret omaavat suomalaiset, tavoitimme omat tunnemuistomme.

Ne lienevät muuttuneet jo osaksi suomalaista henkistä perimää. Autamme nyt ukrainalaisia oman historiamme voimaannuttamina. Lienee totta, että kärsimys on meitä jalostanut, vaikka tuon vaikuttavuuden useimmiten kyseenalaistan.

Sekä kansallinen että EU-taso on nyt ymmärtänyt inhimillisen velvollisuutensa.

Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin mukaan olemme vaarassa astua uuteen nälänhädän aikakauteen laajalti maailman eri kolkilla. Euroopan parlamentin jäsen Elsi ­Katainen (kesk.) siteerasi noin von der Leyenia (ESS 29.3.).

Puhe oli rajua luettavaa ja kuultavaa. Se sai varmasti monet meidät pohtimaan omia mahdollisuuksiamme auttaa sodista kärsiviä pakolaisia. Se sai meidät monet suomalaiset muistamaan oman sotien jälkeisen ajan ja sen hyvin hoidetun evakuoinnin merkityksen, jonka avulla siirtoväkemme ja koko Suomi selvisi.

Hyvinvointiyhteiskuntana me nyt autamme ukrainalaisia. Onneksi vuosikymmenten aikana kaikkinainen ymmärtämys on lisääntynyt entisestään.

Erityisesti lasten kärsimykseen sotien keskellä osataan nyt suhtautua lämmöllä ja sellaisella tukea antavalla viisaudella, jossa ymmärretään jopa lemmikkieläinten tuoman lohdun arvo ja merkitys turvattomuuden ahdistuksessa.

Kansalaisaktiivisuudella ja taiteella on suuri merkitys sodista selviämisessä. Kun taloudelliset menetykset ovat todellisia ja väistämättömiä, korostuvat nyt henkiset ja hengelliset arvot ja apu.

Kun puhuttu tai kirjoitettu kieli ei auta eikä riitä, auttaa kuvallinen tai muu ilmaisullinen kieli: Voidaan laulaa, elehtiä, näytellä, halata tai muulla kohtaamisen tasolla jakaa tuskaa, turvattomuutta tai iloa.

”Auttaminen on ihmisen perustehtävä”, kuulin joskus laulaja Samuli Putron toteavan televisio-ohjelmassa, jossa puhuttiin sosiaalisten aivojen toiminnasta ja kosketuksen voimasta.

Jos sodista nyt jotain hyvää voi sanoa, se lienee juuri tuo, että opimme arvostamaan itseämme ja omaa kehollisuuttamme.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tuo kansanviisaus tuli mieleeni, kun liikkumisen rajoittuneisuuden takia katson ja kuuntelen paljon televisiota ja radiota. Monet viisaat puheet eivät aukene ilmat pitkällistä pohdintaa.

Yksi mieltäni askarruttavista lauseista lause on Risto ­Ahdilta. Kirjasin sen itselleni muistiin makusteltavaksi: ”Jumala loi muut eläimet, mutta ihmisen loi ihmisen katse.”

Kirjoittaja on sysmäläinen kirjailija-kuvataiteilija.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut