Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Leivotko mokkapaloja vai ahkeroitko talkoissa? Vastaa ESS:n kyselyyn ja kerro, mikä olisi paras tapa rahoittaa lasten harrastustoimintaa

Lukijalta | Katastrofiin varautuminen ei merkitse sen pitämistä toivottavana

Ilmastokriisin pahin lopputulos vaietaan kuoliaaksi. Se väikkyy uutisissa tyyppiä "aikaikkuna ratkaisuun on vielä olemassa", mutta itsestään selviä johtopäätöksiä niiden sisällöstä ei varsinaisesti tehdä.

Ikävin vaihtoehto on tietysti ihmiskunnan näivettyminen ja tuhoutuminen. On aivan mahdollista, ettemme pystyisi maailman asukkaina kontrolloimaan yhteisiä päästöjämme riittävästi. Silloin ympäristö muuttuisi aste asteelta elinkelvottomaksi.

Miksei katastrofista puhuta ja siihen varauduta lainkaan? Aivan kuin pitäisi uskoa ympäristökriisin varmaan ratkaisemiseen tai jättää uskomatta itse kriisiin. Ymmärrän vaikenemisen pienten lasten kohdalla, mutta en muuten.

Tuhoon varautuminen ei merkitse sen pitämistä toivottavana eikä sen pitämistä välttämättömänä. Se merkitsee vain sen pitämistä mahdollisena, jolloin siihen on syytä varautua, hiukan samoin kuin kansakunta varautuu kriiseihin ylläpitämällä väestönsuojia.

Yksi järjestely voisi olla varovaisuus lasten hankinnassa, jos kriisin ratkaisemisen aikaikkuna sulkeutuu. Emmehän halua tuoda monilukuista uutta sukupolvea kärsimään elämäänsä. Miksei tästä hyvin tärkeästä valinnasta puhuta etukäteen?

Huonoon lopputulokseen valmistautuminen ei edes syö pohjaa ilmastoteoilta, vaan parhaimmillaan vahvistaa niiden voimaa. Tiedostamalla ikävät tulevaisuudet saa voimaa niiden välttämiseen ja voittamiseen.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri.