Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat julkistettiin – katso ketkä palkittiin Lahden seudulla

Teppo Koskisen Esalainen Suomen Viron-suhde ottaa uuden suunnan, kun Suomenlahdella on epävakaista

Kävi ilmi, etten ollut tuttavapiirissäni ainoa, joka on seurannut kasvavan ihmetyksen vallassa sitä, millaisilla viesteillä Viron suunnasta lähestytään Suomea. Suomalaisesta näkökulmasta keskusteluilmapiiri on käynyt perin kummalliseksi, vanhat möröt kömpivät hädän hetkellä pintaan.

Ensinnäkin on totta, että suomalaisten asenne Suomenlahden etelärannan veljesvaltiota kohtaan on ollut pitkään kummallinen. Neuvosto-Viro häivytti Viron näkyvistä niin, että miehityksestä vapautuneeseen Viroon ei oikein osattu suhtautua. Kuviteltiin, että Suomenlahden etelärannalla olisi pikku Suomi, jossa kaikki puhuvat Suomea.

Vastenmielisimmillään suomalaisten asenne Viroon on ollut sekoitus ala-arvoista porsastelua ja omaan alemmuuskompleksiin sekoittunutta ylimielisyyttä: vihdoinkin suomalaisillakin on ollut mahdollisuus tuntea olevansa vähän parempia ihan vain siksi, että ovat suomalaisia.

Auttamiseen ja yhteistyöhön on sekoittunut holhoamista, sekin on totta.

Suomalainen tunnistaa hyvin virolaisten vastareaktion: samalla tavalla meillä on reagoitu Ruotsiin, on ollut syytä tai ei.

Kun Suomessa on käyty Nato-keskustelua, on tiettyjen virolaisten viestintä alkanut tuntua syyltä jättäytyä Naton ulkopuolelle. Kärjistetysti: voimavarat puolustukseen kyllä kelpaisivat, mutta kumppani ei tunnu kelpaavan. Mahdollisesti tuleva Suomen paras ystävä puolustusliitossa onkin ystävä, joka edellyttää jonkinlaisia jatkuvia katumusharjoituksia keksityistä tai tosiasiallisista menneisyyden tapahtumista ja jatkuvaa itsetarkkailua.

Tai ystävä on ystävä, joka on kärkäs kertomaan, miten asiat pitää hoitaa, mutta joka itse närkästyy menneistä neuvoista.

On tietysti kohtuutonta yleistää esimerkiksi Viron entisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen twiiteistä tai pääministeri Kaja Kallaksen avoimista kirjeistä kovin pitkälle meneviä väitteitä edes heidän omista asenteistaan, saati sitten muiden.

Tässä vaiheessa historiaa suomalaisilla on muutenkin jo varaa jättää viesteihin tulkitut ylilyönnit ja lipsahdukset vähälle huomiolle – riittäähän suomalainen itsetunto jo melkoisen hölmöön pullisteluunkin, onneksi kuitenkin useammin luottamukseen ja uskoon siihen, että olemme arvokkaita itsenämme. Opiksikin voimme ja osaamme ottaa tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa.

Pintakuohujen alla elämä on kovin erilaista. Suomalaiset ja virolaiset ovat tutustuneet toisiinsa nykyisissä puitteissa kolmekymmentä vuotta.

Suhteiden vakiintuminen hullun 1900-luvun jälkeen ottaa aikansa. Eikä ole helppoa tutustua sellaiseen naapuriin, jolla sellainen historia kuin Virolla 1900-luvun kuluessa. Samalla, kun Viro on harpannut taas osaksi läntistä Eurooppaa, se on tehnyt tiliä myös menneisyytensä kanssa. Naapurisuhdetta ei ole helpottanut se, että suomalaiset ovat samaan aikaan tehneet samoja asioita, olkoonkin että lähtökohdat ovat olleet erilaiset.

Nyt yhteiselämälle on tarjolla uusi kehys: näyttää siltä, että Suomenlahti on taas muutoksen kourissa. Nyt muutoksen keskellä vakaana kumppanina on Viro.