Lukijalta | Kriisissä paras apu on oikea-aikainen apu – sote- ja opettajakoulutusten sisältöjä olisi uudistettava

Ihmiselämään sisältyy muutoksia ja stressaavia tilanteita. Esimerkiksi menetykset, suru, ero, taloudellinen epävarmuus ja kiusaaminen voivat olla kriisin alkutekijöitä. Kriisissä paras apu on se, joka tulee oikeaan aikaan.

Hitaasti edistyvät mielenterveyspalveluiden saatavuuden parannukset eivät ratkaise, mitä tehdä ennen korjaavia ja kalliita toimenpiteitä. Talouden näkökulmasta on kestämätöntä jatkuvasti korjata tapahtunutta vahinkoa.

Moni ammattilainen haluaa kehittyä työssään, mutta vanhoista toimintamalleista pois oppiminen tuntuu olevan vaikeaa ja aiheuttaa muutosvastarintaa. Hyvinvointialueiden tultua on aika uudistua.

Tällä hetkellä ammattikorkeakoulun sote-alan opinnoissa pakollista päihdetyöhön ja mielenterveyteen liittyvää yleistietoutta on tutkinnossa noin viiden opintopisteen verran. Opiskelija voi halutessaan syventää osaamistaan harjoitteluiden ja vapaavalintaisen opintojen kautta.

Mielestämme sosiaali- ja terveysalan sekä luokanopettajakoulutusten oppisisällöt eivät sisällä tarpeeksi teoriaosaamista, joka vastaa tämänhetkisiin työelämän tarpeisiin. Yhteiskunta muuttuu ja tarjottavien palveluiden tulee kehittyä.

Vanhemmat kokevat lapsen asioita vatvottavan, eikä kenelläkään tunnu olevan kokonaiskuva hallussa.

Muutoksia tulee tehdä tulevien ammattilaisten osaamisen varmistamiseksi. Ukrainan kriisi osoittaa maailmantilanteen muutosten vaativan meiltä myös Suomessa osaamisen päivittämistä, jotta voimme tukea maahan saapuvia perheitä.

Kysyimme verkostoiltamme mielipidettä, ja osa perheistä ja kasvatusalan ammattilaisista oli sitä mieltä, ettei ammattilaisten osaaminen ja ymmärrys ole aina riittävää lapsen tai nuoren tukemiseksi. Eräs opettaja kuvasi inkluusion toteuttamista irvikuvaksi verrattuna siihen, mikä sen ajatus pohjimmiltaan on.

Voisiko yksi ratkaisu, jolla vastata kasvaviin mielenterveyden haasteisiin, olla sosiaali- ja terveysalan sekä opettajaopintojen rakenteiden päivittäminen? Voisiko koulutusohjelmien pakollisiin oppisisältöihin sisältyä enemmän kriisi- ja traumatyön sekä neuropsykiatrista teoriatietoa?

Ammattilaiset haluavat ymmärtää, auttaa ja tukea perheitä, mutta kukaan ei tunnu kuulevan heidän hätäänsä. Vanhemmat kokevat lapsen asioita vatvottavan, eikä kenelläkään tunnu olevan kokonaiskuva hallussa.

Ammattilaisille ja vanhemmille tarjotaan lomakkeita täytettäväksi, mutta epäselväksi jää, mikä on se tuki, johon näiden täyttäminen johtaa. Jos lapsi tai nuori ei saa tukea arjessa, ajautuu perhe toisinaan jopa tilanteeseensa nähden tarpeettomasti käyttämään yhteiskunnan muita resursseja ja palveluita.

Jos työntekijällä ei ole osaamista eikä asiakas saa apua, uupuvat tilanteessa sekä asiakas että työntekijä.

Sosiaali- ja terveysalan sekä opetus- ja kasvatusalan työntekijöiden riittävä osaaminen kriisi- ja traumatyön teorian soveltamisesta käytäntöön sekä neuropsykiatristen haasteiden tunnistamisen osalta mahdollistaa tasalaatuisemman ja yhteneväisemmän avun saannin asiakkaille perustasolla.

Jos työntekijällä ei ole osaamista eikä asiakas saa apua, uupuvat tilanteessa sekä asiakas että työntekijä.

Mielenterveyskriisi tarvitsee ratkaisuja jokaiselta eri sektorilta. Mielenterveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia edistetään lapsen ja nuoren arjessa, varhaiskasvatuksessa, koulussa sekä kotona.

Kirjoittajista Peränen on KM ja erityisluokanopettaja, Pippuri sosionomi AMK ja varhaiskasvatuksen opettaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut