Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Leivotko mokkapaloja vai ahkeroitko talkoissa? Vastaa ESS:n kyselyyn ja kerro, mikä olisi paras tapa rahoittaa lasten harrastustoimintaa

Ilkka Kuosmasen Esalainen Sähköautoilija tarvitsee talvella purjehtijan mielenlaatua

Toinen kokonainen talvi sähköautoilijana alkaa olla voiton puolella. Ja melkoinen talvihan se olikin! Ensin tuli paukkupakkaset, sitten kuukausia kestänyt lumikaaos.

Pikkuruisella sähkö-Skodalla (akkukapasiteetti 36 kWh) on kuitenkin pärjännyt hyvin etenkin niin sanotussa nurkka-ajossa. Pidemmillä matkoilla sähköauto ja talvikelit ovat yhä jossakin määrin ongelma.

Ainakin omassa autossani käyttösäde eli range käytännössä puolittuu. Kovilla pakkasilla matkatessa on syytä selvittää laturien sijainti tarkasti etukäteen.

Tien päällä olen tullut ajatelleeksi, että sähköautoilija tarvitsee talvella oikeastaan samankaltaista mentaliteettia kuin purjeveneilijä kesällä. Täytyy ottaa huomioon vallitseva säätila, keli ja maasto. Koska sähköauto nappaa jarruttaessa sähköä talteen, ympäristöä kannattaa lukea aktiivisesti. Jokainen alamäki ja nopeusrajoituksen muutos on mahdollisuus tienata pari kilometriä lisää rangea.

Lopulta on vain hyväksyttävä, että matkanteko on yleensä hitaampaa kuin polttomoottorilla. Lataustaukoja varten kannattaa ottaa mukaan hyvä kirja. Huoltoasemat saisivat kyllä perustaa tätä tarkoitusta varten lukunurkkauksia.

Viikko sitten tuli sähköautoiltua Jyväskylään ja takaisin. Iskin silmäni edulliseen savustuspönttöön, jollaisen tarvitsin puhki ruostuneen seuraajaksi. Jyväskylässä pöntön hinta oli sen verran edullinen, että varsinkin sähköautolla se kannatti sieltä käydä hakemassa.

Aamulla lähtiessä pakkasta oli kymmenisen astetta ja akku ladattu täyteen kotona yösähköllä. Auton ajotietokone lupaili melko optimistisesti rangeksi noin 180 kilometriä. Koska matkaa oli hieman yli 160 kilometriä, päätin pitää varmuuden vuoksi kunnon lataustauon Hartolassa.

Istuin Jari-Pekan "kirjakahvilassa" noin tunnin. Aseman pikalaturista ehti valua siinä ajassa akkuun vain kymmenisen kilowattituntia, jolla ajaa noin 70 kilometriä. Latauksen hinnaksi tuli yli 14 euroa – eli puhdasta riistoa!

Lopputaival sujui onneksi huomattavasti paremmin. Aurinko lämmitti jo mukavasti, eikä tuultakaan suuremmin ollut. Kytkin auton ekoasetukselle, joka rajoittaa moottorin tehoa ja katkaisee lämmityslaitteen toiminnan (autoilen tietysti talvitakissa ja pipo päässä). Perillä Palokassa sain K-ryhmän pikalaturista tunnissa 13,3 kilowattituntia, josta maksoin noin 7 euroa.

Kaikkein edullisin oli kuitenkin S-ryhmän uudenkarhea pikalaturi (lahtelaista tekoa muuten!), jolle pysähdyin paluumatkalla Joutsan ABC:lla. Latasin puolessa tunnissa noin 8 kilowattituntia alle 2 eurolla.

Summaten: yksi kilowattitunti sähköä saattaa tien päällä maksaa melkein mitä tahansa; tällä reissulla vaihteluväli oli 0,25 euroa – 1,4 euroa. Miksi näin?

Ensimmäisellä latauksella pakkasta oli viitisen astetta. Koska autossani ei ole akun lämmitystä, se ottaa kylmillä keleillä nihkeästi virtaa vastaan. Ja koska monet vanhemmista pikalatureista laskuttavat yhä minuuttiperusteisesti, matkanteko voi käydä yllättävästi kukkarolle.

Toisaalta polttomoottoriautolla ajeleminen vasta kallista onkin. Kuin seisoisi kylmässä suihkussa ja repisi satasen seteleitä.